Käpytilateos

Käpyjen uusi elämä...

Elämänohje

~ Eipä siihen lisättävää ~

Huovutettu huivi virkkausmaustein

Huovutuksia riittää.... tässä huivi johon lisäsin virkaten kukkia ja koristeketjua.

Katveessa vaahterapuun

Sarjassamme "Yritän olla taidekuva"...

Hyvän mielen kesäkuva

...Postikorttimainen kesäkukkaketo...

Nokka aurinkoon... PÄIN !

Tipuset orrella.

Pink & Pink

Nämä söpöläiset tepsuttimet ostin eilen, olivat niin oloiseni :) Huivi taustalla on huovuttamani.

Tuunausprojekti

Oli ongelma: Lempifarkkujen takamus puhki kulunut... Olivat odottamassa kaapissa kauan uutta tulemistaan...

Ratkaisu: Luin eilen yhtä blogia (kiitos, Johanna !), jossa näin iki-ihanat kukkapaikkafarkut... kuitenkin sellaista merkkiä ettei näillä lounaisaalloilla sellaisia mistään löydy. Jotenka ratkaisu kahteen ongelmaan (peffasta puhki olevat vanhat farkut + "tarve" saada kukkafarkut) oli niiden yhdistäminen... Tulos ompi nyt tässä.... hmmmm....

Niin, ja se takamus, juu, sehän se oli se eka ongelma, se olis tälläinen, uudet taskut vanhasta farkkutakista...

Virkattu käsveska

Vaaleanpunainen pikku söpöläinen.

Muruselleni

Hyvää Synttäriä Pikkuiseni : ) !!!!!!!!!!!!

Vuokkoja uimassa

Nämä söpöläiset löytyivät koiranulkoilutuksen oheistuotteena synkästä ja pelottavasta metsästä...

...Illalla ne nukkuivat maljassaan... 

...hyvin nukutun yön jälkeen "puhkesivat kukkaan"...

Huumaavia Juoruja

Jos on näin ihanat puvut kirjojen kansissa,niin itse kirjojenkin ON oltava upeita - eikös se niin mene.... ;) Oletteko lukeneet, miten on ? Itse meinaan en vielä ole... tuppaa kellossa olemaan vähän vähänlaisesti noita tunteja...

Koru, jolla on sanomaa : )

Niin... tämähän yrittää kertoa jotain...

... vaikkei sen syvällisempää kuin luonnosta löytyviä asioita...

Huovutettu sydänkoru helmillä maustettuna

Tässä yksi huovutukseni lisää...

Tarkemmin sydän näyttää tältä:

Eräs tietty lennokki

Tämän markka-ajan viisikymppisen annoin aikanaan poikaystävälleni korvaukseksi siitä, että hän auttoi minua muuttamaan asunnosta toiseen. Jätin sen hänelle pöydälle ja menin töihin. Kun tulin kotiin, oli pöydällä tämä lennokki. Mutta enhän voinut enää käyttää sitä sinkkuaikani ruokaan sipseihin ja suklaaseen, enhän... :) Nyt tuo samainen kaveri huokailee kanssani lapsiemme pöhkötyksiä...

Black and White

Tässä virkattu rannekoru. Kolmea ketjua, kukka, ja nappi kaupanpäälle.

Kissa istuu ikkunalla ja kutoo pientä sukkaa ?

Tai sitten ei juurikaan mitään sen suuntaista... Ei sukkaa, ei ikkunaa... mutta sentään kissa !!! Tämä viime viikolla aloittamani villatakki ei ole vielä kovinkaan pitkällä...

Kirsikoita jälleen

Ei kait kirsikkasivusto ole nimensä veroinen ilman kirsikkakannua ja Kirsikka-sarjaa... Pitäisikö sanoa, että tästä se sitten lähti.... :)

Minä muistan

Minä muistan Hänet. Tulen aina muistamaan. Koko elämäni ajan Hän on kuulunut tärkeimpien ihmisteni joukkoon. Tänään on ensimmäinen Hänen nimipäivänsä ajalta, jona Hän elää vain muistoissamme. Ja eilen ensimmäinen äitienpäivä, jolloin en ajatellut kahta äitiä, hankkinut kahta äitienpäivälahjaa. Olen ajatellut Häntä ja muistellut tarinoita Hänen elämästään, siihen kuului työntäyteinen lapsuus maatalossa, nuorena avioituminen, sota-aika heti perään, lapsia, maatalon töitä - niitä oli paljon, lehmiä, sikoja, maanviljelystä… Muistan omasta lapsuudestani miten Hänen päivänsä oli ajoitettu samojen töiden mukaan, joka päivä, päivästä toiseen. Kuten myös kaikkien muiden talossa asuneiden läheisteni. Paitsi minun :) Itse asiassa en varmaan koskaan joutunut tekemään mitään esim. ruuanlaittoon liittyvää, varmasti aikuisena keitin ensimmäiset perunani. Minua ei laitettu niihin hommiin, en kai osoittanut kiinnostusta ja ajattelivat että pääsevät itse vähemmällä sotkulla kun tekevät itse. Sen sijaan olin mukana istuttamassa niitä perunoita, ottamassa ylös, ajamassa karkuun juosseita lehmiä takaisin kotiin… Ainakin yhtenä kesänä laittoivat minut lypsämään vuohen aamuin illoin. En ollut iloinen. Että en minä kokonaan jouten ollut… ja imin minua kiinnostavia muita asioita sieltä täältä. Muistan ja tiedän Hänen osanneen tehdä myös käsitöitä, ja hyvin osasikin. Kerran olin nuorena Hänen kanssaan Työnväenopiston kurssilla kutomassa kangaspuilla. Se oli mukavaa, yhteinen harrastuksemme. Opin Häneltä paljon. Kuten myös omalta äidiltäni ja oma äitini häneltä. Ilman Häntä emme osaisi ja haluaisi tehdä monia niistä asioista, joita nyt osaamme. Minun on Häntä ikävä. Sitä ihmistä, joka Hän oli oikeasti. Ei niinkään niitä lopun aikoja. Aikoja, joina Hän ei enää tuntenut minua. Kyseli kerta toisensa perään keitä nämä lapset ovat. Aivan viimeiset ajat viime kesän lopulla olivat raskaita kaikille. Äitini sanoi, että kaksi viikkoa enää. Viikko. Ehkei yli viikonlopun. Olin katsomassa Häntä viimeisen kerran lauantaina. Sanoin Hänelle että nuku hyvin mamma, nähdään jonakin päivänä. Maanantaina Hän nukkui. Iäksi. Hyvää nimipäivää, Aino-mamma. Minä muistan Sinut.

Sormusjengi

Eri tekniikoilla tehtyjä sormuksia, perinteistä helmipujottelua sekä metalli- ja hopealankavirkkausta.

Tämä otti ja tärähti pahemman kerran - mutta on loppujen lopuksi aika hienokin just siks :)