Voting

Tervetuloa sivuilleni !


Blogia ei ole päivitetty aikoihin... Osasyynä se, että kuvamuisti on täynnä. Saatan avata uuden blogin uudella nimellä... tiedotan jos niin käy :) Siihen asti: Vanhoilla mennään blogin puolella - todellisuudessa riittäisi varmaan vuodeksi uutta esiteltävää :)














sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Nuttu etenee


Niin ja etenee tämä villatakkikin pikku hiljaa, nyt ollaan menossa vyötäröltä alaspäin. Silmukat siis poimittiin vyötärökaitaleelta ja lähettiin mäkee alas. On sellanen ongelma tän kanssa, että valkoista ei ole tarpeeksi, pitää vaihtaa violettiin ja/tai tummaan violettiin jossain kohtaa ja jollain tapaa... ajattelin jotain sahalaitaa, mutten ole ihan täs viel varma mitä tehdä...?!

Käsikirjat


Joku kerää kauniita sisustuskirjoja, joku keittokirjoja... minä taas tämmöisiä :) Tässä ne tärkeemmät just nytten...

Mihis me mentäis...?


Nämä tulppaanit on jo valmiiksi painettu kuvansiirtopaperille, painokohde vaan on vielä pimennossa.... Jotain jännää pitäis keksii ?!

lauantai 29. toukokuuta 2010

Linnun lopullinen versio

Tämmöiseksi se tipuli tulee jäämään, mahdollisista kavereista ei vielä osaa sanoa... :) Lisäsin tälle alla olevissa kuvissa olevalle lintuselle kukan (oli ohjeessa), mutta silti näytti mielestäni alastomalta. Nyt sillä on komia pyrstö, jo kelpaa... Paljon on taas värejä, mutta:


Värit tekevät onnelliseksi, sillä ne levittävät iloa ympärilleen !!!

Böödi Mambo Number 1


Tämän suloisen tipusen ohjeen bongasin Lucyn blogista (tässä linkki: http://attic24.typepad.com/weblog/birdie-decoration.html ) Aika hauska tippendaal, eikös ?!





 

Sydämellistä meininkiä


Kivisiä sydämiä - ehkä pehmeempää pinnan alla ?




perjantai 28. toukokuuta 2010

Kesäilta terassilla


Tämä on sadas juttuni :)
Vähän niinkuin sadas on myös yhdistetty 
synttäripäivämme
meidän koko perheellä kesäkuussa...
Tällä kuvalla toivottelen:
Tunnelmaa
Iloa
Onnea
Lämpöä
Sinulle

torstai 27. toukokuuta 2010

Miete elämän ilosta

Kyllä kuulkaas vaan melko pienistä asioista voi iloiseksi tulla.... :) Eikös vaan ? Kuten mulle tänään tapahtui. Mulla hajosi kamera tuossa viime viikonloppuna (siksi saitte tässä alkuviikolla juttuja ja vanhoja kuvia... vaikka tarinoita varmasti tulee jatkossakin...), ja olinkin ihan suruissani, koska tästä blogista on itselleni tullut aika tärkeä, sellainen vähän kuin oma päiväkirja. Toki on ihan mielettömän mukavaa ja ihanaa jos joku vierailee täällä, ja kyllähän laskurin mukaan aina muutamia päivittäin käykin. Kiitos kaunis siitä kaikille ! Ehkä tämä sivusto sitten tarjoaa joillekin sitä mitä toivoinkin: hetkellistä iloa kuvien ja juttujen muodossa ja mahdollisesti ideoita omiin käsitöihinne. Mutta niinkuin sanottu, olin aika surkeana kun ei ollut kameraa... Mieheni lupasi ostaa sellaisen tällä viikolla kyllä, mutta hän ei ole temperamentiltaan samanlainen kuin minä -nopea ja toimelias jos sikseen tulee- ja meni näinkin monta päivää...  Ja nyt sellainen oli pöydällä !!! Ja nyt oli sitten pakko tässä poikkeuksellisesti laittaa pätkä mietteitäni ihan esille. Jeeeee !!!! Back to the road again !!!

Täst mää tykkään !!!


Tämä huivi koostuu pienistä kukkasista sekä lopuksi pujoitellusta kukkavarresta joka menee siellä täällä. Malli yksittäisten kukkasten ohjeeseen oli (vaikka eihän toi vaikee ole), ja muu osuus syntyi taas matkan varrella.

Riikinkukon mustavalkoinen asu


Olen aina sanonut, etten ole tyylikäs mustavalkoiseen pukeutuva tintti... (olisinkin...), vaan enempi semmoinen riikinkukko - tai joku kirjosieppo - mutta välillä sitä tulee uhmattua itseäänkin ja ostettua mustaa. Tuon hameen ostin viime viikonloppuna, on oikeastaan tunika, mutta kun ikää on jo 20++ niin lasketaanpa alemmas... Topin olen neulonut joskus aiemmin.

Kesäkukkapusero



Tämä pusero on kaivettu jo vähän kauempaa kaapin perukoilta.... pitääkin koettaa mahdunko tähän vielä... :)


Isoäitie ruutui


Kyl maar jokane joka vähänki o' jotta virkannu, o' isoäiri neliöi tehny...?!

Hartiat lämpimiks Suomen kansa !



Tämä se on pehmoinen jos joku, lämpöinen kuin lampaan turkki... Teddy-langasta tehty viitta/poncho.


keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Mallinukella mun koru :)


Tämä kuva todistaa ainutlaatuista tapahtumaa, mallinukeilla eräässä liikkeessä oli tekemiäni huovutettuja koruja kaulassaan.
Ei ole enää - mutta oli.

Virkattua ruohoa


Joo, mä tiedän että pääsiäinen meni jo.... mutta tässä oli ratkaisuni siihen ongelmaan, että se ruoho kupsahti jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Ei ole sitä ongelmaa tämän kanssa, jää tilaa muille probleemille...

Sormien koruja


Näistäkin meni kummitytölle toinen, toinen joskus eksyy omaan käpälään. Virkattua kamaa siis tämä, metallilangalla.

Kissa isolla naamalla ?


Tässä se sama kisu, joka tuossa taannoin kutoi sukkaa... Näyttää isopäiseltä... mutta ihan normaali katti se on :)

Huivillinen kukkia


Hienosteluhuivi kummitytölle - ei siis lämmittävää lajiketta...

tiistai 25. toukokuuta 2010

Katukyltti Saksasta


Mikseivät katukyltit Suomessa ole tällaisia..?!

maanantai 24. toukokuuta 2010

Kevään ensimmäinen jätskiannos = Melkein porttikielto Merisaliin

Olipa kerran pieni kiharatukkainen alle 3-vuotias tyttötipunen,joka melkein sai porttikiellon Naantalin Merisaliin. Pieni tyttönen lähti pikku retkelle perheensä kanssa, hoki autossa parinkymmenen kilometrin matkan ajan, että aja isi, mennään jo, jätskille, poiiiisss... Kiusasi välillä isosiskoaan takapenkillä, heitteli käsilaukkuaan äitinsä niskaan... mutta myös nauroi ja lauleskeli ja sai perheensä hymyilemään. Paljon mahtuu yhteen matkaan kun pitää kiirettä. Oli vähän sumppuinen päivä ja sadepisaroita melkeinpä tipahteli, Naantalin ranta oli autiompi kuin tavallisesti ja perheen isä päätti suorittaa huoltoajoa ja ajaa Merisalin viereen. Aika moni muukin näemmä oli huoltoajohommissa, koska parkkipaikat olivat kortilla siinä kohtaa. Mutta lähelle pääsi perhe kuitenkin. Melkein 3-vuotias tipunen hoki ennenkuin käsijarru oli päällä, että poiiissss, äkkiäää, isiii poiiisss. Ja niin sitä mentiin, onneksi oli valkoinen tukeva aita meren puolella laituria tukemassa. Muutoin olisi perheelle tullut uintiretki tyttösen perään. Merisalin terassilla oleva tarjoilija pudotti 3-vuotiaan lähestyessä lasin pöydälle, iloisesti se helisi ja meni moniksi sirpaleiksi. Isä jo luuli, että joko se meidän sinne asti ehti... mutta ei, ei ollut kuitenkaan melkein 3-vuotiaan syytä... Vaikkei sinänsä mikään ihme olisi toki ollutkaan. Sisällä ravintolassa oli melkoinen kuhina, ihmisiä muutama ja taas muutama muukin. Tipulaisen isä tilasi pikku tytölle yhden jätskipallon, vihreän, minttua. Kulhoon – totesi tarjoilija ilman sen kummempaa tiedustelua. Olisiko saanut tötteröön – se ei selvinnyt. Eikä tarvinnutkaan... Kyllä tarjoilija hyvin tiesi mistä 3-vuotiaat syövät. Sekä melkein 3-vuotiaat. Tyttösen isä ja äiti unelmoivat jo matkalla Banana Splitistä, edellistä annostaan eivät edes muistaneet, missä ja koska. Ei varmaan ainakaan melkein 3 vuoteen... Äiti sai seuraavaksi oman Splittinsä, istui tyttönsä viereen pöytään, ja hetken oli melko rauhallista. Äiti kuuli omat ajatuksensakin jopa. Mietti, että viimeksi kun oli täällä, oli ollut keikalla, tanssimassa, tuolla ylhäällä puettiin, tuossa kohtaa alhaalla tanssittiin. Vai oliko se tuossa. Tyttönenkin söi kauniisti, ei sotkenut pöytäliinaa kovin paljoa. Vähän tietysti. Eikä voinut tiputtaa muoville pöydän keskelle, vaan reunoille, siihen valkoisen pöytäliinan päälle. Noh, niin, äiti vähän pyyhki pöytäliinaa ja pienen suuta. Ei kovin vakavaa. Vielä tuosta ei porttikieltoa saisi. Mutta sitten alkoi tyttönen kyllästyä. Muun perheen annosten saanti kesti luvattoman kauan, pieni kiharapää oli jo syönyt omansa ja liukui tuolistaan alas lattialle, tassutteli muun perheensä luokse, halusi katsoa isän sylissä miten tarjoilija teki annoksia, valui taas lattialle, tepasteli pikkueteiseen, ja takas ja vähän tuonne ja sinne. Onneksi ulko-ovi oli kiinni. Muut perheenjäsenet saivat annoksensa ja tulivat pöytään ja pienelle tarjottiin lisäpalloa toisten annoksista, mutta kun pallot eivät olleet vihreitä, tuli jo huuto numero 1. Lisäpallo oli valkoinen ja siihen piti tyttösen tyytyä, koetti hetken voisiko asianlaitaan olla tyytyväinen, maisteli sekunnin pari, mutta lähti sitten katsomaan mitä muilla asiakkailla on pöydissään. Kumosi matkallaan melkein yhden julkisuudenhenkilön. Meni huoletta ja surutta roikuskelemaan vieraiden pöytiin, laittoi kyynärpäät pöydälle ja katseli annoksia ja ihmisiä. Ja nämä vähän hymyillen tyttöstä ja sitten etsivät katseellaan muuta perhettä, odottivat että tyttö kutsutaan pois. Ja kyllä perhe vähän huuteli ja houkutteli, vähän niinkuin kis kis, tule jätskille. Mutta oikeastaan tiesivät ettei melkein 3-vuotias tule jos ei halua. Ja jos pakottaa niin luulevat muut että nyt tuli palohälytys. Joten siis, kumpi parempi: kauhea huuto päällänsä ja sataprosenttisesti häiriötä muille asiakkaille vaiko vain pieni hämmennys eikä juurikaan häiriötä kenellekään. Tai no jos vähän niin ei sataa prosenttia kuitenkaan... Jälkimmäisen kannalle perhe kallistui ihan ilman sanaakaan vaihtamatta. Tosin äiti ja isä miettivät mistä voisi lyödä vetoa että kohta noutopöydän lautaset helisevät. Tai salaattikulho on tipusen päässä. Äiti seurasi ravintolapäällikön katsetta ja olemusta, jos alkaisi hiusten väri harmaantua silmissä, olisi varmaan syytä hakea tyttönen. Mutta sitten pieni tyttö keksi kivan leikin, piirileikki se on joka on aina hauskaa. Ja jos piirileikin kulkuväylä on vielä rosoinen ja kivikkoinen, niin pieni haaste vain on poikaa. Sattumalta sitten siihen piirin keskelle jäi muutama pöytä, yksi niistä niin tiukassa paikassa että kohta 3-vuotias jäi jumiin kahden tuolin väliin, pieni pää tuolin yläkarmin korkeudella. Mutta eihän semmoisesta nyt peruuteta, vaan tungetaan ja rynnitään. Vanhempí rouvashenkilö tunsi jonkun tönivän itseään ja nousi tuolistaan ylös päästäen pienen asiakkaan kulkemaan. Hienoa, ystävällistä. Luuli, että tämä on ainutlaatuinen tapaus historiassa. Tyttösen vanhemmatkin toivoivat niin. Mutta semmoiset 10 sekuntia ja oltiin taas samassa tilanteessa. Perheen isä oli valinnut hyvän paikan itselleen, oli mahdottoman sopivasti selkä päin rouvaa ja tytärtään. Äiti katseli annostaan ja pientä tyttöään ja vanhempaa lastaan. Ja kukkia. Ja pöytäliinaa. Ja mietti mitäs tässä nyt tekis. Tiesi, ettei tipunen tule sovinnolla kun on keksinyt kivan leikin. Ja jos taas... no... te tiedätte. Vanhempi rouva nousi taas. Ja perhe pysäytti kiertolaisen, tarjosi jälleen jätskiä. Ja vähän kuutakin taivaalta. Mutta matka oli kesken ja taas mentiin. Ja kun kolmannen kerran tyttö oli samassa tiukassa kohdassa, sanoi äitinsä muulle perheelle, että nyt mentiin, pahoitteli rouvalle tytön toimintaa ja sai rouvan rouvakaverilta pienoisen tiuskaisun, että nyt tyttö saa etsiä uuden reitin. Juu, totta, perhehän oli nyt lähdössä, oli ymmärtänyt häiriköineensä nyt riittävästi. Mutta äiti jäi miettimään, oliko rouvalla itsellään ollut lapsia, tai nykyisin jo varmasti lapsenlapsenlapsia. Ja jos oli, niin varmasti sitten patsasmaisia kilttejä pulusia. Tuolle kyseiselle perheelle vaan ei semmoista synnytyslaitokselta tullut. Kiltti kyllä, mutta vilkas kuin salama. Ja suuttuessaan äänekäs kuin ukkonen. Ja kuten arvata saattoi, salamalla oli hommat kesken eikä poistuminen paikalta sopinut hänen pirtaansa, isä otti salaman olalleen ja ukkonen poistui talosta. Ihmiset olivat hiljaa ja katsoivat vakavina perään. Äiti ja isä päättivät etteivät tule tänne ihan heti uudestaan. Ehkä 20 vuoden kuluttua. Kahdestaan. Kun henkilökunta ei enää muista naamoja.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Oletko varma, että haluat deletoida ?


It-nerojen ammattisormukseksihän tämä sopisi...?!

Näppäimistö rinnuksilla


Yhteen aikaan kysyin työpaikkani it-osastolta lojuuko jossain vanhaa näppäimistöä - ja mulle tuotiin niitä kasa... Arvatkaa oliko ukkoni iloinen - taas... : ) Tunsin kyllä itseni aika lailla tietokoneneroksi puuhaillessani näppäimistöjen ja ruuvimeisselien kanssa....

Kolmella korulla eteenpäin


Kaksi näistä on tehty metallilangalla virkaten, yksi perinteiseen helmipujottelumalliin.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Utuinen pajusydän


Tätä en ole itse tehnyt- valitettavasti. Pajutyöt ja niihin perehtyminen odottavat vielä jossain tulevaisuudessa.

Käpytilateos


Käpyjen uusi elämä...

Elämänohje


~ Eipä siihen lisättävää ~

Huovutettu huivi virkkausmaustein


Huovutuksia riittää.... tässä huivi johon lisäsin virkaten kukkia ja koristeketjua.

Katveessa vaahterapuun


Sarjassamme "Yritän olla taidekuva"...




Hyvän mielen kesäkuva


...Postikorttimainen kesäkukkaketo...

Nokka aurinkoon... PÄIN !


Tipuset orrella.

Pink & Pink


Nämä söpöläiset tepsuttimet ostin eilen, olivat niin oloiseni :) Huivi taustalla on huovuttamani.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Tuunausprojekti


Oli ongelma: Lempifarkkujen takamus puhki kulunut... Olivat odottamassa kaapissa kauan uutta tulemistaan...

Ratkaisu: Luin eilen yhtä blogia (kiitos, Johanna !), jossa näin iki-ihanat kukkapaikkafarkut... kuitenkin sellaista merkkiä ettei näillä lounaisaalloilla sellaisia mistään löydy. Jotenka ratkaisu kahteen ongelmaan (peffasta puhki olevat vanhat farkut + "tarve" saada kukkafarkut) oli niiden yhdistäminen... Tulos ompi nyt tässä.... hmmmm....


Niin, ja se takamus, juu, sehän se oli se eka ongelma, se olis tälläinen, uudet taskut vanhasta farkkutakista...


torstai 13. toukokuuta 2010

Virkattu käsveska


Vaaleanpunainen pikku söpöläinen.

Muruselleni


Hyvää Synttäriä Pikkuiseni : ) !!!!!!!!!!!!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Vuokkoja uimassa



Nämä söpöläiset löytyivät koiranulkoilutuksen oheistuotteena synkästä ja pelottavasta metsästä...

...Illalla ne nukkuivat maljassaan... 
...hyvin nukutun yön jälkeen "puhkesivat kukkaan"...


tiistai 11. toukokuuta 2010

Huumaavia Juoruja


Jos on näin ihanat puvut kirjojen kansissa,niin itse kirjojenkin ON oltava upeita - eikös se niin mene.... ;) Oletteko lukeneet, miten on ? Itse meinaan en vielä ole... tuppaa kellossa olemaan vähän vähänlaisesti noita tunteja...

Koru, jolla on sanomaa : )


Niin... tämähän yrittää kertoa jotain...


... vaikkei sen syvällisempää kuin luonnosta löytyviä asioita...

Huovutettu sydänkoru helmillä maustettuna


Tässä yksi huovutukseni lisää...
Tarkemmin sydän näyttää tältä:

Eräs tietty lennokki


Tämän markka-ajan viisikymppisen annoin aikanaan poikaystävälleni korvaukseksi siitä, että hän auttoi minua muuttamaan asunnosta toiseen. Jätin sen hänelle pöydälle ja menin töihin. Kun tulin kotiin, oli pöydällä tämä lennokki. Mutta enhän voinut enää käyttää sitä sinkkuaikani ruokaan sipseihin ja suklaaseen, enhän... :) Nyt tuo samainen kaveri huokailee kanssani lapsiemme pöhkötyksiä...

Black and White


Tässä virkattu rannekoru. Kolmea ketjua, kukka, ja nappi kaupanpäälle.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Kissa istuu ikkunalla ja kutoo pientä sukkaa ?


Tai sitten ei juurikaan mitään sen suuntaista... Ei sukkaa, ei ikkunaa... mutta sentään kissa !!! Tämä viime viikolla aloittamani villatakki ei ole vielä kovinkaan pitkällä...

Kirsikoita jälleen


Ei kait kirsikkasivusto ole nimensä veroinen ilman kirsikkakannua ja Kirsikka-sarjaa... Pitäisikö sanoa, että tästä se sitten lähti.... :)

Minä muistan

Minä muistan Hänet. Tulen aina muistamaan. Koko elämäni ajan Hän on kuulunut tärkeimpien ihmisteni joukkoon. Tänään on ensimmäinen Hänen nimipäivänsä ajalta, jona Hän elää vain muistoissamme. Ja eilen ensimmäinen äitienpäivä, jolloin en ajatellut kahta äitiä, hankkinut kahta äitienpäivälahjaa. Olen ajatellut Häntä ja muistellut tarinoita Hänen elämästään, siihen kuului työntäyteinen lapsuus maatalossa, nuorena avioituminen, sota-aika heti perään, lapsia, maatalon töitä - niitä oli paljon, lehmiä, sikoja, maanviljelystä… Muistan omasta lapsuudestani miten Hänen päivänsä oli ajoitettu samojen töiden mukaan, joka päivä, päivästä toiseen. Kuten myös kaikkien muiden talossa asuneiden läheisteni. Paitsi minun :) Itse asiassa en varmaan koskaan joutunut tekemään mitään esim. ruuanlaittoon liittyvää, varmasti aikuisena keitin ensimmäiset perunani. Minua ei laitettu niihin hommiin, en kai osoittanut kiinnostusta ja ajattelivat että pääsevät itse vähemmällä sotkulla kun tekevät itse. Sen sijaan olin mukana istuttamassa niitä perunoita, ottamassa ylös, ajamassa karkuun juosseita lehmiä takaisin kotiin… Ainakin yhtenä kesänä laittoivat minut lypsämään vuohen aamuin illoin. En ollut iloinen. Että en minä kokonaan jouten ollut… ja imin minua kiinnostavia muita asioita sieltä täältä. Muistan ja tiedän Hänen osanneen tehdä myös käsitöitä, ja hyvin osasikin. Kerran olin nuorena Hänen kanssaan Työnväenopiston kurssilla kutomassa kangaspuilla. Se oli mukavaa, yhteinen harrastuksemme. Opin Häneltä paljon. Kuten myös omalta äidiltäni ja oma äitini häneltä. Ilman Häntä emme osaisi ja haluaisi tehdä monia niistä asioista, joita nyt osaamme. Minun on Häntä ikävä. Sitä ihmistä, joka Hän oli oikeasti. Ei niinkään niitä lopun aikoja. Aikoja, joina Hän ei enää tuntenut minua. Kyseli kerta toisensa perään keitä nämä lapset ovat. Aivan viimeiset ajat viime kesän lopulla olivat raskaita kaikille. Äitini sanoi, että kaksi viikkoa enää. Viikko. Ehkei yli viikonlopun. Olin katsomassa Häntä viimeisen kerran lauantaina. Sanoin Hänelle että nuku hyvin mamma, nähdään jonakin päivänä. Maanantaina Hän nukkui. Iäksi. Hyvää nimipäivää, Aino-mamma. Minä muistan Sinut.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Sormusjengi


Eri tekniikoilla tehtyjä sormuksia, perinteistä helmipujottelua sekä metalli- ja hopealankavirkkausta.


Tämä otti ja tärähti pahemman kerran - mutta on loppujen lopuksi aika hienokin just siks :)