Käsityöpussi, kukkakuppi & sanoja matonkuteesta



Olemme kaverini kanssa perustamassa sellaista yhdistettyä kässä-, leivonta- ja ruokaohje, -kirjavinkki-, kahvikerhoa...

Kerhollamme on nimikin :) LadyBird Club

Ensimmäinen tipukokoontuminen on tänään. Eilen sain valmiiksi tuon käsityöpussukan :) Mieheni sanoi, että eikö sulla vasta huomenna se kässäkerho ole, eikö sitä siellä voi tehdä... No siis ei tietenkään ! Pitäähän kässäkerhoon olla kässäpussi valmiina, missä käsityöt kuljetetaan :)



Tosin ei tähän isoa käsityötä mahdu. Mutta jotain pientä...

Alareunaan laitoin barokkireunusta, johon olen nyt tutustunut sen hapsutakkini kanssa... joka siis edelleen on kesken, koska "joskus" saattaa ajaa joku muu työ keskeneräisten ohi, ja siksi onkin onnen kauppaa tulevatko kaikki työt koskaan valmiiksi... :)



Tässä iloksenne Kuppi kukkasia...
sekä alla vinkki matonkuteesta tehtäväksi pikku työksi :)



Mukavaa kevätpäivää kaikille !
Huomenna mennään kaikki häihin, eiks vaan :) ?!

Käsityöavustaja

Kerroinkin tuossa alla siitä neuletakista, ja laitoin kuvan, josta inspiroiduin tekemään omaa versiotani. Tässä sitä on tulossa, mutta keskenkin vielä on pitkät pätkät... Mutta jos on tälläinen avustaja, niin ei se haittaa :)

Keltaisen virkatun hameen ohje

Anonyymi kyseli keltaisen virkatun hameen ohjetta, hameen kuvan olen julkaissut huhtikuussa 2010. Anonyymille on vähän kehnoa suoraan vastata :) joten kerrottakoon tässä yleisesti, että ohje löytyy Novitan sivuilta ja linkistä:

 http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=91385

Pieni Koloseni

Tuossa alla kerroinkin tuosta pienestä kirjoituspesästäni... Siitä uusvanhasta :) Tässä pari otosta kolosestani... Ei siis mikään ihmeellinen ja hieno ja upea, mutta sellaisestahan en puhunutkaan. Vaan pieni ja mukavan turvallinen  :) Jos nyt niin voi sanoa rappusten alla olevasta paikasta, mutta juuri siksi sana "turvallinen" tähän sopiikin, koska kyseessä on pieni ja rajattu matalakattoinen tila...

Tuo tumma lipasto oli isoisäni huoneessa kun olin lapsi. Tupsahdin sinne vähän väliä iltaisin kysymään sanomalehteä lukevalta pappalta "Onko sulla jotain hyvää tai keksi jotain kivaa", ja sitten pappani kaivoi enimmäkseen vaatehuoneestaan mutta varmaan myös joskus tuon lipaston uumenista Jimin tai Pätkiksen tai Da Capon... Lipaston vieressä istuen hän kirjoitti vihkoihin  muistiin vitsejään tai sotaveteraanien juttuja ja puheitaan. Olin juuri kirjoittanut keväällä ylioppilaaksi kun syksyllä tuli hänen vuoronsa lähteä. Edelleen muistan hänet ja ikävöin häntä. Vaikka aikaa on kulunut kauemmin kuin hänet tunsinkaan.

Myöhemmin lipaston äärellä luin toisinaan tentteihini, olin silloin jo muuttanut pois kotoa, mutta viikonloppuisin kävin useinkin kotona. Silloin siihen lisättiin ketjut reunoihin tukemaan pöytätasoa.

Ja sitten tämä vanha huonekalu tuli meille, oman perheeni kotiin.
Ja nyt se on taas hommissa :)

Valoa tuomassa on isoäitini peruja oleva Kupittaan Saven lamppu. Nämä Kupittaat miellyttävät kovasti silmääni ja mammani keräsi niitä paljon, olen siis katsellut noita erilaisia kukkakuviota "aina". Ehkä siksi ne niin kauniilta näyttävätkin.

Tavallaan tämä nurkkaus yhdistää molemmat isovanhempani, heidät, jotka lapsuudessani äitini ohella kuuluivat tiukasti elämääni.  Joiden kanssa elin ja olin. Pappani kanssa "rakensin" rantasaunan (lue: pyörin jaloissa ja häiritsin) ja olin ensimmäinen, joka siinä saunassa sai kunnian saunoa kun se valmistui. Myöhemmin muistan miten syksyllä oli jo pimeää kun äidin ja mamman kanssa kävelimme rantaan, äiti vei myrskylyhdyn saunan ikkunan taakse, muita valoja ei ollut. Lauloimme saunalaulua ja makkarat paistuivat kiukaalla, saunan jälkeen joimme keltaista jaffaa ja ulkona vinkui tuuli ...

 

Nuo rantasaunamuistelut eivät suoraan liity tähän pesäkoloseen mitenkään, mutta ihan tuon yllä olevan tekstin mukaisesti mulla on nyt pieni paikka, missä voin unelmoida ja uneksia, miettiä ja muistella... keksiä uutta tai vaan olla :) No juu, kaikkea tuota voi tehdä vaikka sohvalla tai keittiön pöydän äärellä... Eivät muistelut, ajatukset ja ideat ole sidoksissa mihinkään paikkaan. Tässä vaan tuli mieleeni näiden tavaroiden historia ja sitä myöden tärkeät ihmiset, jotka aikanaan niiden ympärillä olivat.



Tältä hanhelta on nokasta lähtenyt palanen, mutta kuka sitä nyt virheetön olisi :)

Pienessä taulussa on sanomaa:

Onnen ainekset löytyvät
sydämen syvyydestä, lämmöstä,
hymystä ja hyvyydestä.

Lopuksi: Arvatkaa mikä/millainen tuoli mulla on työtuolina :) ? Ei ole siis mikään normaali työtuoli, niin helppo ei oikea vastaus ole...

Avainnauha

Menivät muuttamaan työpaikan ovia niin, ettei juuri mikään missään aukene ilman läpyskää... Ja jos sitä sitten täytyy avainnauhaa kaulassa kuljetella, niin kuka nyt sitä tavallista tylsää nauhaa käyttäisi... :)

Tämänhän voi ajatella olevan ihan kaulakoru, ja näitä voi (teoriassa) tehdä monta ja eri väreissä...

Tähän nauha 1:seen laitoin ruohoa ja taivasta, ruoholla kasvaa kukka ja tallustaa leppäkerttu, taivaalla lentelee perhonen...

Uusi kello

Viime viikolla oli Stockan hulluttelupäivät, ja jotain pientä heittäytyi keltaiseen haamupussukkaan. Tämä kello näytti niin hauskalta, ettei sitä voinut jättää sinne oman onnensa nojaan. Tämä kuuluu siis sarjaan "höpsöt jutut - ei tyylikkäät" :) Mutta en mä tyylikkyyttä tavoittelekaan... Muutoin olen tässä ollut kovin hiljaa, en ole edes vieraillut kenenkään blogeissa. Neiti-ihminen kohta 4 vee oli kipeänä ja sellasta, joskos nyt palautuisi kohta normaali meno... :)

Voiko ihanampaa enää olla...?!

Yks kaunis ehtoo näin illan leffassa tälläisen neuletakin ja välittömästi aloin miettimään mikä mikä millainen mistä miten... Googlasin vähän leffan perään ja löysin kuvan :) Ja olen jo tehnytkin omaa versiotani tästä neuletakista... Se on kesken vielä eikä siitä tule samanlaista, mutta tämä kuva toimii hyvänä inspiraatiokuvana. Tuon (hyvin lämpimän ja käyttökelpoisen) takin kruunaa jotain melkein metrin pituiset hapsut... Omaan takkiinikin tulee hapsut, muttei ehkä niin pitkät ettei oo laahus sentään...

Maissinjyvätekniikkaa

Sillä nimellä tämä tekniikka vissiinkin kulkeepi... Ostin viikko sitten käsityömessuilta nämä tarvikkeet, neliön mallisen kanavapohjan kaltaisen verkon ja matonkuteita sekä hauskan vempeleen, jolla tätä tehdään. Oletteko te tehneet ?

Voisi tietysti suunnitella jonkun kivan kuvion, mutta lähinnä opettelumielessä aloin tekemään tuollaisia pikku ruutuja. Aikas hauskaa tätä on tehdä, vähän on kyllä raskasta vedellä tuota matonkudetta pitkin poikin. Mutta kiva tekotapa, olenkin ennen miettinyt miten tätä pintaa oikein tehdään ja oli hauskaa kun törmäsin tähän.

Työnteon jujuna siis on tälläisen alakuvan mallinen neulakoukku. En tiedä mikä sen oikea nimi on, mutta se on kuin pitkä virkkuukoukku, jonka toisessa päässä on parsinsilmä.

Kun joskus saan tämän työn valmiiksi, teen siitä ehkä normityynynpäällisen sijaan laukun :)

Pajutarjotin

Meidän kiva pajukurssi loppui eilen... nyyh. Pitää katsoa mitä syksyllä taas aloittais, aika monet näyttävät menevän samalle kurssille aina uudestaan ja tekevät sitten vähän monimutkaisempia juttuja siinä samaan aikaan kuin oikeat alkeiskävijät ensimmäistään. Tosin maailmassa on kaikkea kivaa kurssia niin paljon olemassa, että jotain ihan muutakin saattaa löytyä hyvinkin. Ja onhan tässä jotain perustaitoa pajun punontaan jo opittukin kotona tekemistä ajatellen. Toisaalta kotoa puuttuu ne valmiiksi liotetut pajut, se varattu aika ja kunnon tekopaikka. Sekä tietysti hyvät ideat ja opettajan neuvot.

 

Noh anywayskis, tälläisen tarjottimen/korin tein eilen. Tätä oli kiva ja helppo tehdä ja takuuvarmasti osaa tehdä kotonakin ihan itse jos lisää mielii.



Ensin tehtiin kranssi ja siihen laitettiin loimet päälle ja sitten pujoteltiin lisää pajua. Ja päät ylös yhteen pajusolmuilla kiinni. Vähän päiden muotoilua ja siinä :)

 

Tähän voi laittaa vaikka kukkivan kukan, tai köynnöksen menemään reunoja pitkin ylös... kynttilän... pääsiäisenä tipuja ja munia ja talvella valoja ja jouluna tonttuja... :)

P.S. En ymmärrä miten noi asetukset loikkii miten sattuu... Tekstit ovat hullusti vaikka kuinka asettelen. Johtunee siitä, että muutan kuvakokoa, ei näemmä saisi...