Nuttu etenee

Niin ja etenee tämä villatakkikin pikku hiljaa, nyt ollaan menossa vyötäröltä alaspäin. Silmukat siis poimittiin vyötärökaitaleelta ja lähettiin mäkee alas. On sellanen ongelma tän kanssa, että valkoista ei ole tarpeeksi, pitää vaihtaa violettiin ja/tai tummaan violettiin jossain kohtaa ja jollain tapaa... ajattelin jotain sahalaitaa, mutten ole ihan täs viel varma mitä tehdä...?!

Käsikirjat

Joku kerää kauniita sisustuskirjoja, joku keittokirjoja... minä taas tämmöisiä :) Tässä ne tärkeemmät just nytten...

Mihis me mentäis...?

Nämä tulppaanit on jo valmiiksi painettu kuvansiirtopaperille, painokohde vaan on vielä pimennossa.... Jotain jännää pitäis keksii ?!

Linnun lopullinen versio

Tämmöiseksi se tipuli tulee jäämään, mahdollisista kavereista ei vielä osaa sanoa... :) Lisäsin tälle alla olevissa kuvissa olevalle lintuselle kukan (oli ohjeessa), mutta silti näytti mielestäni alastomalta. Nyt sillä on komia pyrstö, jo kelpaa... Paljon on taas värejä, mutta:

Värit tekevät onnelliseksi, sillä ne levittävät iloa ympärilleen !!!

Böödi Mambo Number 1

Tämän suloisen tipusen ohjeen bongasin Lucyn blogista (tässä linkki: http://attic24.typepad.com/weblog/birdie-decoration.html ) Aika hauska tippendaal, eikös ?!

 

Sydämellistä meininkiä

Kivisiä sydämiä - ehkä pehmeempää pinnan alla ?

Kesäilta terassilla

Tämä on sadas juttuni :)

Vähän niinkuin sadas on myös yhdistetty 

synttäripäivämme

meidän koko perheellä kesäkuussa...

Tällä kuvalla toivottelen:

Tunnelmaa

Iloa

Onnea

Lämpöä

Sinulle

Miete elämän ilosta

Kyllä kuulkaas vaan melko pienistä asioista voi iloiseksi tulla.... :) Eikös vaan ? Kuten mulle tänään tapahtui. Mulla hajosi kamera tuossa viime viikonloppuna (siksi saitte tässä alkuviikolla juttuja ja vanhoja kuvia... vaikka tarinoita varmasti tulee jatkossakin...), ja olinkin ihan suruissani, koska tästä blogista on itselleni tullut aika tärkeä, sellainen vähän kuin oma päiväkirja. Toki on ihan mielettömän mukavaa ja ihanaa jos joku vierailee täällä, ja kyllähän laskurin mukaan aina muutamia päivittäin käykin. Kiitos kaunis siitä kaikille ! Ehkä tämä sivusto sitten tarjoaa joillekin sitä mitä toivoinkin: hetkellistä iloa kuvien ja juttujen muodossa ja mahdollisesti ideoita omiin käsitöihinne. Mutta niinkuin sanottu, olin aika surkeana kun ei ollut kameraa... Mieheni lupasi ostaa sellaisen tällä viikolla kyllä, mutta hän ei ole temperamentiltaan samanlainen kuin minä -nopea ja toimelias jos sikseen tulee- ja meni näinkin monta päivää...  Ja nyt sellainen oli pöydällä !!! Ja nyt oli sitten pakko tässä poikkeuksellisesti laittaa pätkä mietteitäni ihan esille. Jeeeee !!!! Back to the road again !!!

Täst mää tykkään !!!

Tämä huivi koostuu pienistä kukkasista sekä lopuksi pujoitellusta kukkavarresta joka menee siellä täällä. Malli yksittäisten kukkasten ohjeeseen oli (vaikka eihän toi vaikee ole), ja muu osuus syntyi taas matkan varrella.

Riikinkukon mustavalkoinen asu

Olen aina sanonut, etten ole tyylikäs mustavalkoiseen pukeutuva tintti... (olisinkin...), vaan enempi semmoinen riikinkukko - tai joku kirjosieppo - mutta välillä sitä tulee uhmattua itseäänkin ja ostettua mustaa. Tuon hameen ostin viime viikonloppuna, on oikeastaan tunika, mutta kun ikää on jo 20++ niin lasketaanpa alemmas... Topin olen neulonut joskus aiemmin.

Kesäkukkapusero

Tämä pusero on kaivettu jo vähän kauempaa kaapin perukoilta.... pitääkin koettaa mahdunko tähän vielä... :)

Isoäitie ruutui

Kyl maar jokane joka vähänki o' jotta virkannu, o' isoäiri neliöi tehny...?!

Hartiat lämpimiks Suomen kansa !

Tämä se on pehmoinen jos joku, lämpöinen kuin lampaan turkki... Teddy-langasta tehty viitta/poncho.

Mallinukella mun koru :)

Tämä kuva todistaa ainutlaatuista tapahtumaa, mallinukeilla eräässä liikkeessä oli tekemiäni huovutettuja koruja kaulassaan.

Ei ole enää - mutta oli.

Virkattua ruohoa

Joo, mä tiedän että pääsiäinen meni jo.... mutta tässä oli ratkaisuni siihen ongelmaan, että se ruoho kupsahti jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Ei ole sitä ongelmaa tämän kanssa, jää tilaa muille probleemille...

Sormien koruja

Näistäkin meni kummitytölle toinen, toinen joskus eksyy omaan käpälään. Virkattua kamaa siis tämä, metallilangalla.

Kissa isolla naamalla ?

Tässä se sama kisu, joka tuossa taannoin kutoi sukkaa... Näyttää isopäiseltä... mutta ihan normaali katti se on :)

Huivillinen kukkia

Hienosteluhuivi kummitytölle - ei siis lämmittävää lajiketta...

Katukyltti Saksasta

Mikseivät katukyltit Suomessa ole tällaisia..?!

Kevään ensimmäinen jätskiannos = Melkein porttikielto Merisaliin

Olipa kerran pieni kiharatukkainen alle 3-vuotias tyttötipunen,joka melkein sai porttikiellon Naantalin Merisaliin. Pieni tyttönen lähti pikku retkelle perheensä kanssa, hoki autossa parinkymmenen kilometrin matkan ajan, että aja isi, mennään jo, jätskille, poiiiisss... Kiusasi välillä isosiskoaan takapenkillä, heitteli käsilaukkuaan äitinsä niskaan... mutta myös nauroi ja lauleskeli ja sai perheensä hymyilemään. Paljon mahtuu yhteen matkaan kun pitää kiirettä. Oli vähän sumppuinen päivä ja sadepisaroita melkeinpä tipahteli, Naantalin ranta oli autiompi kuin tavallisesti ja perheen isä päätti suorittaa huoltoajoa ja ajaa Merisalin viereen. Aika moni muukin näemmä oli huoltoajohommissa, koska parkkipaikat olivat kortilla siinä kohtaa. Mutta lähelle pääsi perhe kuitenkin. Melkein 3-vuotias tipunen hoki ennenkuin käsijarru oli päällä, että poiiissss, äkkiäää, isiii poiiisss. Ja niin sitä mentiin, onneksi oli valkoinen tukeva aita meren puolella laituria tukemassa. Muutoin olisi perheelle tullut uintiretki tyttösen perään. Merisalin terassilla oleva tarjoilija pudotti 3-vuotiaan lähestyessä lasin pöydälle, iloisesti se helisi ja meni moniksi sirpaleiksi. Isä jo luuli, että joko se meidän sinne asti ehti... mutta ei, ei ollut kuitenkaan melkein 3-vuotiaan syytä... Vaikkei sinänsä mikään ihme olisi toki ollutkaan. Sisällä ravintolassa oli melkoinen kuhina, ihmisiä muutama ja taas muutama muukin. Tipulaisen isä tilasi pikku tytölle yhden jätskipallon, vihreän, minttua. Kulhoon – totesi tarjoilija ilman sen kummempaa tiedustelua. Olisiko saanut tötteröön – se ei selvinnyt. Eikä tarvinnutkaan... Kyllä tarjoilija hyvin tiesi mistä 3-vuotiaat syövät. Sekä melkein 3-vuotiaat. Tyttösen isä ja äiti unelmoivat jo matkalla Banana Splitistä, edellistä annostaan eivät edes muistaneet, missä ja koska. Ei varmaan ainakaan melkein 3 vuoteen... Äiti sai seuraavaksi oman Splittinsä, istui tyttönsä viereen pöytään, ja hetken oli melko rauhallista. Äiti kuuli omat ajatuksensakin jopa. Mietti, että viimeksi kun oli täällä, oli ollut keikalla, tanssimassa, tuolla ylhäällä puettiin, tuossa kohtaa alhaalla tanssittiin. Vai oliko se tuossa. Tyttönenkin söi kauniisti, ei sotkenut pöytäliinaa kovin paljoa. Vähän tietysti. Eikä voinut tiputtaa muoville pöydän keskelle, vaan reunoille, siihen valkoisen pöytäliinan päälle. Noh, niin, äiti vähän pyyhki pöytäliinaa ja pienen suuta. Ei kovin vakavaa. Vielä tuosta ei porttikieltoa saisi. Mutta sitten alkoi tyttönen kyllästyä. Muun perheen annosten saanti kesti luvattoman kauan, pieni kiharapää oli jo syönyt omansa ja liukui tuolistaan alas lattialle, tassutteli muun perheensä luokse, halusi katsoa isän sylissä miten tarjoilija teki annoksia, valui taas lattialle, tepasteli pikkueteiseen, ja takas ja vähän tuonne ja sinne. Onneksi ulko-ovi oli kiinni. Muut perheenjäsenet saivat annoksensa ja tulivat pöytään ja pienelle tarjottiin lisäpalloa toisten annoksista, mutta kun pallot eivät olleet vihreitä, tuli jo huuto numero 1. Lisäpallo oli valkoinen ja siihen piti tyttösen tyytyä, koetti hetken voisiko asianlaitaan olla tyytyväinen, maisteli sekunnin pari, mutta lähti sitten katsomaan mitä muilla asiakkailla on pöydissään. Kumosi matkallaan melkein yhden julkisuudenhenkilön. Meni huoletta ja surutta roikuskelemaan vieraiden pöytiin, laittoi kyynärpäät pöydälle ja katseli annoksia ja ihmisiä. Ja nämä vähän hymyillen tyttöstä ja sitten etsivät katseellaan muuta perhettä, odottivat että tyttö kutsutaan pois. Ja kyllä perhe vähän huuteli ja houkutteli, vähän niinkuin kis kis, tule jätskille. Mutta oikeastaan tiesivät ettei melkein 3-vuotias tule jos ei halua. Ja jos pakottaa niin luulevat muut että nyt tuli palohälytys. Joten siis, kumpi parempi: kauhea huuto päällänsä ja sataprosenttisesti häiriötä muille asiakkaille vaiko vain pieni hämmennys eikä juurikaan häiriötä kenellekään. Tai no jos vähän niin ei sataa prosenttia kuitenkaan... Jälkimmäisen kannalle perhe kallistui ihan ilman sanaakaan vaihtamatta. Tosin äiti ja isä miettivät mistä voisi lyödä vetoa että kohta noutopöydän lautaset helisevät. Tai salaattikulho on tipusen päässä. Äiti seurasi ravintolapäällikön katsetta ja olemusta, jos alkaisi hiusten väri harmaantua silmissä, olisi varmaan syytä hakea tyttönen. Mutta sitten pieni tyttö keksi kivan leikin, piirileikki se on joka on aina hauskaa. Ja jos piirileikin kulkuväylä on vielä rosoinen ja kivikkoinen, niin pieni haaste vain on poikaa. Sattumalta sitten siihen piirin keskelle jäi muutama pöytä, yksi niistä niin tiukassa paikassa että kohta 3-vuotias jäi jumiin kahden tuolin väliin, pieni pää tuolin yläkarmin korkeudella. Mutta eihän semmoisesta nyt peruuteta, vaan tungetaan ja rynnitään. Vanhempí rouvashenkilö tunsi jonkun tönivän itseään ja nousi tuolistaan ylös päästäen pienen asiakkaan kulkemaan. Hienoa, ystävällistä. Luuli, että tämä on ainutlaatuinen tapaus historiassa. Tyttösen vanhemmatkin toivoivat niin. Mutta semmoiset 10 sekuntia ja oltiin taas samassa tilanteessa. Perheen isä oli valinnut hyvän paikan itselleen, oli mahdottoman sopivasti selkä päin rouvaa ja tytärtään. Äiti katseli annostaan ja pientä tyttöään ja vanhempaa lastaan. Ja kukkia. Ja pöytäliinaa. Ja mietti mitäs tässä nyt tekis. Tiesi, ettei tipunen tule sovinnolla kun on keksinyt kivan leikin. Ja jos taas... no... te tiedätte. Vanhempi rouva nousi taas. Ja perhe pysäytti kiertolaisen, tarjosi jälleen jätskiä. Ja vähän kuutakin taivaalta. Mutta matka oli kesken ja taas mentiin. Ja kun kolmannen kerran tyttö oli samassa tiukassa kohdassa, sanoi äitinsä muulle perheelle, että nyt mentiin, pahoitteli rouvalle tytön toimintaa ja sai rouvan rouvakaverilta pienoisen tiuskaisun, että nyt tyttö saa etsiä uuden reitin. Juu, totta, perhehän oli nyt lähdössä, oli ymmärtänyt häiriköineensä nyt riittävästi. Mutta äiti jäi miettimään, oliko rouvalla itsellään ollut lapsia, tai nykyisin jo varmasti lapsenlapsenlapsia. Ja jos oli, niin varmasti sitten patsasmaisia kilttejä pulusia. Tuolle kyseiselle perheelle vaan ei semmoista synnytyslaitokselta tullut. Kiltti kyllä, mutta vilkas kuin salama. Ja suuttuessaan äänekäs kuin ukkonen. Ja kuten arvata saattoi, salamalla oli hommat kesken eikä poistuminen paikalta sopinut hänen pirtaansa, isä otti salaman olalleen ja ukkonen poistui talosta. Ihmiset olivat hiljaa ja katsoivat vakavina perään. Äiti ja isä päättivät etteivät tule tänne ihan heti uudestaan. Ehkä 20 vuoden kuluttua. Kahdestaan. Kun henkilökunta ei enää muista naamoja.