Tässä huivissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, se vaan on kaunis :) Kolmea väriä ja aplikointia ja hapsuja.
Korujakin olis ihan riittävästi jo ennestään, mutta aina mä niitä kaupoissa kuitenkin katon ja "joskus" ostan... Tosin, kaikki ne on halpiskoruja melkein, että ei varas niillä herroiksi elelisi :)
Mutta eipähän sitten ole niin kauhean vakavaakaan, jos nuorimmainen neiti-ihminen ei muista minne jätti äitin edellisen korun tullessaan hakemaan seuraavaa... Löytyyhän ne aina jostain kuitenkin, mutta ei nouse kylmä hiki pintaan, että missä se tonnin koru nyt on... Vaikka kassakaapissahan sellaisen kalliin pitäis olla. Ja jotta olis kassakaappi tarvittais hieno amerikkalaishenkinen talo ja taulun takana se kassakaappi piilossa. Ja jotta olis semmonen talo, niin tarvittais....? Rahaa ja rutkasti :) Ja sitä sitten taas saa mitenkä ? Ryöstämällä pankin varmaan... :) Sekin pitäis sitten tehdä sellaiseen hienoon elokuvatyyliin. Eikä niin brutaalisti kuin aikanaan ollessani pankissa töissä, tuli ovesta kovaa vauhtia muutama mies, joilla oli aurinkolasit ja lippis naamalla. Siinä se. "Virka-asu". Ja urheilukassi. Tosin aseet oli. Ja rahat lähti. Ja pääsivät pakoon. Tähän asti heillä meni kyllä hyvin siis kuitenkin vaikkei siinä mitään glamouria ollutkaan. Sitten kahden viikon päästä iski ahneus ja taas sama peli, samat asut, loikka yli tiskin, rajummat otteet, ase mun selässä. Saalista vielä enemmän kuin ekalla kerralla. Mutta kävi hassusti sillä kerralla ja häkki heilahti. Loppukohtaus siis näyteltiin heidän kohdallaan jossain muualla kuin Bahama-saarilla aurinkovarjodrinkki kädessä...
Eli tarinan opetus: Parempi koru köyhä kuin moraali löyhä !
(no heh, varsinainen älynväläys...)
*click*
*hali*
Tekstit
4 kommenttia:
Hui, onko sulle oikeasti tapahtunut tuollaista?
Huivi on ihana. :)
Joo tuollaista tapahtui aikanaan, kyllähän siinä vuosikaudet (joskus vieläkin) tulee välähdys sinne tapahtumiin jos joku tulee hyvin äkkiä ovesta, repäisee sen auki ja etenee liian nopsaan. Mutta muutoin se eka keikka oli niin nopea että me katottiin toisen virkailijan kanssa toisiamme varmaan puolen minuutin kuluttua ja todettiin että tämä tais olla ryöstö...
Tuollaisessa asiassa on varmasti käsittelemistä. Itse olen työssäni joutunut "vaan" varkaiden kanssa tekemisiin, en varsinaisten ryöstäjien. Kovin uhkaavia tilanteita ei siis ole kohdalleni sattunut, mutta kyllä se jälkeenpäin mietityttää.
Onhan ne "vaan" varkaatkin sellaisia jonkinlaisia loukkauksia jopa omaa henkilöä kohtaan. Kaupassakin on tullut töissä oltua, ja siellä varkaita kohdattua, ja kyllä tuli loukattu olo aina sen jälkeen. Ja vihainen. Vaikkei se varkaus kohdistunutkaan mihinkään omaan omaisuuteen. Mutta tavallaan se on "omaa" kun olet töissä siellä.
Lähetä kommentti