Olette varmaan itse kukin monesti miettineet miksi jotkut ihmiset ovat happamia kuin ketun pihlajamarjat... Varmasti toisinaan kaikki sitä ovat, mutta jotkut vaan ovat sitä enemmän ja useammin kuin toiset.
Ja ovatko ne ne samat happamat ihmiset vai toinen lajike tyystin, mutta sitäkään en ymmärrä miksi pitää olla kateellinen toisille ? Tarkoitan sellaista kateutta mikä ei varsinaisesti suoraan näy eikä sitä sanota tai siitä puhuta, mutta sen aistii ja tajuaa, että siitähän tässä on kyse.
Mietin tätä asiaa tänään.
Mietintäni käynnistyi siitä, että tuumailin miksi eräs nimeltämainitsematon ihmisryhmä ei ole millään tavalla ollut kiinnostunut vaatteista, joita kesällä aloitin jälleenmyymään. Olen markkinoinut ainakin sen verran, että tietoisia ovat, mutta kukaan ei koskaan sanallakaan mainitse, ei tiedustele, ei kysele, ei halua kai nähdäkään niitä. Ymmärrän tietysti, etteivät kaikki voi olla kaikesta kiinnostuneita ja innostuneita. Ei tietenkään, ei tarvitsekaan eikä pidäkään. Mutta nyt puhun oikeastaan itse asiassa kahdestakin eri ihmisryhmästä, tuli toinenkin mieleen juuri. Siis tietynlaisesta populaatiosta, ei yksittäisistä ihmisistä sinällään.
Kuitenkin tässä välissä Kiitos kaunis kaikille teille, jotka olette kiinnostustanne osoittaneet, teitä on monta ja se on mukavaa :)
Mutta näiden edellä puhumieni ihmisten kohdalla en ymmärrä mikä muu suoranainen syy täydelliseen kiinnostamattomuuteen voisi olla kuin se suomalainen perisynti: kateus. Eivät halua että rikastun heidän rahoillaan ja muutun miljonääriksi. Tuo on ihan psykedeelinen lause, vaikea oli tuota ihan kirjoittaakin. Kun on niin kaukana totuudesta. En ole rikastunut senttiäkään, ihan päinvastoin. Pitäisi myydä niin maan pahuksesti että rikastuisi. Lähinnä tämä on vaan ollut hauska harrastus, sellainen, että on voinut itse ottaa parit vaatteet päältä pois ja on ollut hauska leikkiä pientä kauppaleikkiä.
Totta kai tuohon puhumaani voi olla jotain muitakin syitä, tietysti. Voi olla huonoa taloustilannetta ja ties mitä. Mutta kaikille ko ryhmien edustajilla samaan aikaan ?
Onhan asia tietysti niinkin, että en ole itsekään niitä kaikkein parhaimpia markkinoijia, en halua tuputtaa. Ja voihan olla, että kaikkia vaivaa toinen suomalaisten perusvaiva: ujous ja arkuus.
Mutta tänään kuitenkin mietin asiaa tuon kateuden kautta ? Mitä siitä kukaan hyötyy yleensäkään, että on kateellinen jollekulle ? Aina löytyy joku kenellä on asiat vielä paremmin kuin itsellä. Kuten myös huonommin. Ja kuka on oikea sanomaan, miten kaikki pitää määritellä ? Ja pitääkö määritellä edes ?
Tästä pääsenkin lopuksi varsinaiseen siihen juttuun, mistä halusin teitä kiittää... Te lukijat ja kommentoijat ette ikinä ole olleet kateellisia mistään ! Ette sanoneet pahaa sanaa ! Päinvastoin: aina kiittäviä ja kannustavia :) Ihania ihmisiä ! Siksi on niin kivaa hengailla blogeissa :) Omassa ja toisten.
~ Hywää ja Lämminhenkistä Wiikonloppua :) ~
*click*
*hali*
Tekstit
7 kommenttia:
Ensiksi; ihana tuo pihlajanmarjakuva! Tykkäsin hurjasti.
Ja toiseksi, en usko että kukaan haluaa kadehtia. Toivon että se on vain piirre josta on vaikea päästä eroon. Tai jos olen väärässä, niin onnea vaan niille jotka viitsii elämäänsä tuhlata kadehtimiseen tieten tahtoen, ehkä sitten siitä puuttuu paljon kaikkea muuta.
Kiitos kommentista, Ranu :)
Niin, se kadehtiminen on ehkä sellainen piirre, jota ei itsekään tajua tekevänsä. Toki sitä itsekin joskus "kadehtii" esim. jos joku omaa jonkun taidon, jonka itse haluaisi osata, mutta ainakin itse en tarkoita sitä niin, siis en oikeasti ole kateellinen, en haluaisi sitä taitoa siltä ihmiseltä pois. Vaan itsekin vaan osata :)
Tärkeintä olisi jokaisen pitää omista asioistaan huolta ja olla iloinen läheisten hyvin voinnista, eikä kateellinen jos toisella jokin asia on muka paremmin, sillä eiköhän meillä jokaisella ole niitä hyviä, ihania juttuja joista pidämme! :)
Niinpä, Paula, tärkeintä on huomata ne omat pienet iloiset ja hyvät, monesti ilmaiset, jutut omassa elämässä :)
On tosiaan jännä juttu, että kun itelle tapahtuu jotain hienoo -oli se sit vaikka, että voittaa jotain kilpailussa, saa huippuihanan opiskelupaikan tai ihan mitä vaan- jotkut ihmiset osaa ottaa sen niin, et ne on ilosia sun puolesta. Mut toiset taas ottaa asian niin, ettei ne halua sun puhuvankaan koko asiasta, kun se on "kehuskelua". Ja nää jälkimmäiset saattaa vielä puhua selän takana muille pahaa susta, kateellisia kun ovat.
Kyllähän mää itekin välillä kadehdin, kun joku osaa tehdä jotain semmosta, mitä mä en osaa tai kun jollain on ihana omakotitalo, jollasesta mä oon aina haaveillu. Mut väittäsin, etten kadehdi ilkeellä tavalla, kun ei kävis mielessäkään toivoo kyseisiä juttuja noilta ihmisiltä pois.
Myönnän olevani joskus kateellinen, mutten tuo sitä negatiivisesti esille. En mä esim. marise kenellekään, että "voi kun sulla on kaikkea ja mulla ei mitään". Vitsinä saatan kyllä noin sanoa. :) Osaan mielestäni iloita läheisen ihmisen onnistumisesta tai taidosta ja kertoa sen hänelle.
Olisiko tämä mainitsemasi ihmisryhmä sellaista tyyppiä, että esim. tuollainen jälleenmyyntisysteemi on heille outoa? Siksi he eivät osaa innostua siitä tai sanoa siitä mitään? (Mä en tiedä, että millä tavoin sä jälleenmyyt noita vaatteita, mutta kun mä henk. koht. olen sellainen, etten ole koskaan oppinut käymään tai tykkäämään sellaisista kutsuista, joilla esitellään ja myydään jotain.) Tai ehkä he todella ovat kateellisia, kun eivät itse keksineet samanlaista keinoa, jolla voi olla mahdollista saada pieniä lisätuloja. Kuka tietää?
Heidi: Aivan, noin mäkin sitä ajattelen, ettei se ole kadehtimista, jos vaan haluaisi itsekin osata jonkun taidon tai omistaa vaikka sen talon, mutta ei missään nimessä haluaisi ottaa sitä niiltä ihmisiltä pois kellä se on. Ei se voi olla kadehtimisen määrittelyn piirissä sellainen. Oikeat kateelliset olisivat vaan iloisia jos se ihminen menettäisi sen asian josta puhutaan.
Ja mikä sitten tekee eron "vaan" ilon ja kehuskelun välillä ? Tuotakin voisi miettiä koska joskus sitä itsekin on tullut ajateltua että tuo kehuskelee. Mutta ehkä se millainen ihminen se iloitsija muutoin on, ja miten se sen asiansa ilmaisee, sanooko että "tietenkin sain opiskelupaikan koska olen niin hyvä"... Tuohan on selvä juttu mitä se on. Mutta varmaankaan jotkut eivät "hyväksy" hyvien asioiden tapahtumista muille, itselleen vain. Outoa...
Nzqu: Musta on aika tärkeä piirre ihmisessä, että osaa ja haluaa sanoa toisille että teitpä hienon ja onpa kivaa kun sulla on uusi kiva koti. Ettei vaan esim. kulje jonkun uudessa kodissa sanomatta sanaakaan naama ruttuna ja mieti, että ei mulla vaan tollasta ole... Että osaa kehua ja tuottaa toisille hippusen hyvää mieltä. Koska pienistä asioista ja ohikiitävistä hetkistä elämä muodostuu.
Niin, voihan se olla, että on outoa joillekin tuo jälleenmyyntisysteemi, just kotikutsuillahan lähinnä sitä pitäis tehdä. Ja enhän se minäkään mikään myyntitykki ole tosiaan, varmaan osittain vika on mussakin kyllä, en oikein tiedä ja osaa tuoda esille sopivasti, ei liikaa eikä kuitenkaan liian vähänkään.
Lähetä kommentti