Olivat ne avajaiset ihan upeat. Hieno (ehkä liiankin ?) taiteellinen tarina esityksellä, ilma-akrobatiaa, tulta, ilotulitus, sinfoniaa...
Suomen Joutsen sai kantaaksen valolyhtyjä, oli melkoisen kaunis sanoisin.
Ja Turku paloi vastarannalla vielä uudelleen... Noista tulikasoista ei näy, mutta yhdessä paloi talo, yhdessä tuulimyllyn siivet...
Ilotulitus oli myös hieno. Tosin jotain räjähtävää loppupamausta olisi jotenkin kaivannut vielä. Yhteen aikaan taivaalla meni pieni lentokone ihan liian samaan aikaan ilotulituksen kanssa, ei paljoa väliä jäänyt. Jos raketti olisi osunut koneeseen, olisi kone ehkä räjähtänyt. Sen kaltaista pamausta ei onneksi tapahtunut. Joten hyvä näin :)
Aurajoen rannan avajaisten jälkeen menimme uuteen Logomoon. Bussikuljetus sinne oli kätevä ja hyvä. Ruuhkalta ei missään voi välttyä, joten sitä riitti taas paikan päällä. Muutoin mukavan oloinen paikka, ehkä vähän kesken vielä, lattia ainakin toisessa hallissa oli röpelöinen betonilattia, eikä yhtään istumapaikkaa. Toisessa hallissa oli hyvät nousevat katsomopenkit, välitiloissa ruokaa ja muutamia istuimia. Niitä tuoleja olisin kaivannut enemmän, koska oli seissyt monta tuntia.
Hector veti porukkaa niin, etteivät halliin edes mahtuneet kaikki halukkaat. Esiintyjät oli ajoitettu niin, että jommassakummassa hallissa oli aina joku esiintyjä. Odotin erityisesti Mike Monroeta, joka siinä loppuillasta sitten olikin vuorossa. Siinä on sellainen rokkikukko, joka ei paikallaan pysy sekuntia kauempaa... :) Ja biisit uudella kokoonpanolla sen mukaisia, meno vaan kiihtyy näemmä. Emme olleet esityksensä loppuun asti, mutta alkupuolella ei yhtään Hanoi Rocksin biisiä tullut... Ehkeivät kuulukaan enää ohjelmistoon lainkaan. Eihän bändi sen niminenkään tosin enää ole. Silti jotenkin sitä yhä vanhakantaisesti ajattelee, että Mike Monroe = Hanoi Rocks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti