Ja mun korista ei tullut kaunista pyöreää... :( Se alkoi jossain kohtaa näyttämään sydämeltä kaikkine kurveineen, joten sitä alettiin loppusuoralla pakottamaan siihen malliin...
Nuo lisukkeet lisäsin kotona. Ope ei niistä tykkäis :) koska rikkovat pajun kauneutta. Mutta kun korista ei tullut taitojen puutteessa kaunista, niin pientä kosmeettista apua tarvittiin mun mielestä... :)
*click*
*hali*
Tekstit
5 kommenttia:
Punonta on tosi hauskaa, vaan voimia vaativaa ja varsinkin paju. Rottinki on pehmeämpi taipumaan, vaan eipä yhtä kaunis. Pajukorisi on kaunis, lisukkeineen ja ilman.
Kiitos, Jaana :) Kaunis tuo ei ole, kun katsoo millaisia reikiä ja välejä siinä on, ja muotokin on kuin Aaltomaljakossa. Mutta se oli eka kori... tuon mallinen, yksi kaaoksella tehty on ennen plakkarissa.
Mitäs se rottinki sitten on oikeastaan, mistä sitä saa...?
Hienohan se on! Taiteellinen, ei tavallinen. :) Seuraava onnistuu varmasti jo enemmän suunnitelmien mukaan. Vitsi, kun itsekin haluis pajukurssille, ehkä ens syksynä...
Ihana kori !
Tuo vaatii kyllä taitoa.
Varmaan on sellainen työtapa, joka voi viedä mennessään :)
Mukavaa hommaa se punonta on. Tosin aikaa vievää ja sellaista, ettei oikein kotioloissa onnistu. Ei ainakaan pienten lasten kanssa ja pienissä tiloissa. Kun vaaditaan just aikaa ja sitten kaikenlaista säilytys- ja liotustilaa. Mutta noin se menee kivasti kaikki kurssilla :)
Lähetä kommentti