Merimasku calling

Yhtenä päivänä taas ajelimme (ajellaan aika paljon...) tuossa nurkilla, ja nokka vei Merimaskuun. Vaikka onkin ihan periaatteessa tuttu paikka, niin löytyi pari kivaa juttua sieltäkin.

Joku hyvin taitava taiteilija (vaiko monta) oli tehnyt tälläisen perheen :) Tuo äiskä oli varmaan korkeampi kuin minä (perustipu - minä siis), ja kolme lasta helmoissaan tuolla emolla. Olivat niin herttaisia, että komesin miehen pysäyttämään auton ja juoksin tien yli kuvaamaan...

Näiden asuinpaikka oli Merimaskun koulun vieressä, sopiva paikka :)

Yksi pennuista oli tosi ujo...

Olimme syömässä Rantamakasiinissa. Suosittelen ! Nätti paikka meren rannalla, kiva terassi, ihana riippumatto, Velkualle menevä silta tuolla takana, hyvää ruokaa seisovassa pöydässä ja plussana päälle

erittäin kiva omistajatäti. Rento ja reilu, ihana ihminen.

Jo pelkästään hänen takiaan paikka oli erinomainen.

Vilperttineitimme 3 v. ei siis pysy paikallaan missään hetkeä kauempaa, ei pelkää mitään, ei arastele ketään, on pieniä juonia täynnä ja energinen. Ei edes saatu ruokia lautaselle kun show alkoi, juoksu ja meno. Oli tädin kanssa tiskin takana ja keittiössä, maisteli siellä tädin tarjoamia pikkupaloja ja kikattivat yhdessä... Eikä täti hermostunut yhtään, tarjosi jätskit päälle ja toivotti tervetulleeksi uudelleen. Ja luulen, että oli ihan tosissaankin vielä :)

Tässä tuon kauniin riippumaton yksityiskohta, jos olis aikaa ja halua yrittää koristaa oma vanha riippumattonsa, niin ei tuo ehkä kovin vaikea malli olisi. Tosin olen kyllä nähnyt tuollaisen vastaavan maton jossain, ettei ihan viimeksi olisi Loviisan aitassa ollut.

Tämä on jonkun talo. Näkyi tuolta samaiselta terassilta lahden toisella puolella. Oli niin kaunis, että jos voitan lotossa menen ja kysyn

millä lähtee... :)

Jatkoimme vielä vähän, Teersaloon, alkoi sataa, koetin hyödyntää kuvauksessa sadepisaroita tuulilasissa. Pitää koettaa joskus uudestaankin...

Mutta nyt on lauantai-ilta, lottonumerot arvottu jo... menenkin katsomaan tuleeko talokaupat vielä tänään ;)