Tässä kuitenkin eräänlainen "omakuva"... Ostin tuon puseron viime kesänä ja siinä on vähän niinkuin mä. Paino sanalla "vähän", koska tuo nainen näyttää hienostuneelta, kauniilta, suurisilmäiseltä, punatulta, seesteiseltä... Ja mä en. Eli siis mitä jää enää ? No silmälasit !!!
Eikun siis, oikeastaan, nämä hiiritossut edustavat melkeinpä enemmän mua.
Vähän höppänä, leikkisä.
Ei muutoin standardi hiiri kuitenkaan.
Vaan sielultaan monivärinen kuin papukaijan höyhenpeite.
Hiiritossut olen ostanut Tallinnasta käsityöliikkeestä.
On söpöt.
Hassut.
Pöhköt.
Sopivat :)
*click*
*hali*
Tekstit
9 kommenttia:
Minä olen itsestäni pari epäselvää naamakuvaa julkaissut, en tiedä, että tunnistaako niistä. Tutuistani ei juuri kukaan tiedä mun blogista, vain pari käsityöihmistä. Päässään aina muodostaa tietyn kuvan kanssabloggaajista; kuva ei välttämättä vastaa todellisuutta lainkaan mutta väliäkö sillä. Jutut ovat ne pääasia, ja sulla ainakin riittää hassuja ja hauskoja juttuja - ja mielenkiintoisia sekä älykkäitä pohdintojakin.
Hiiritossut ovat söpöt. :)
Mulla puolestani vilahta sillointällöin oma ja lasten naamat blogissani, sillä tiedän, että kaukana asuvat sukulaiset lukee mun blogia ja kun niin harvoin tavataan niin jossain saavat meitä nähdä. Mutta tietysti, jos jotain murheita tästä alkaa tulla, niin tyyli luonnollisestikin muuttuu.
Kukin tavallaan, niin monta on tyyliä kun on tekijääkin. Ihania käsityöjuttuja on ihana katsella, kasvokuvilla tai ilman :)
Hiiritossut on täydellisen ihanat. Samoin tuo sinun omakuva. Muista tehdä siitä pipo jos joskus pusero käyttökelvttomaksi kulahtaa ?
Nzqu: Juu, ei sillä oikeasti ole minkäänlaista merkitystä että onko nähnyt livenä tai kuvana jotakuta toista. Päässä muodostettu kuva tosiaan voi mennä metsään tai mihin vaan...
Ja kiitti sanoistasi :) Pitää sanoa, että sulla on sellanen erityinen asema mun blogiystävänä, kun olet ensimmäinen joka toistuvasti alussa kommentoi - ja tekee sitä edelleen :)
Estetiina: Niin olen mäkin ajatellut tätä touhua, että tämä on sellainen päiväkirja ilman lukkoa, mistä voi tuttavat ja sukulaiset halutessaan seurata mitä tehdään. En vaan ole sit omaa naamaani halunnut tuoda esiin, mutta onhan niitä monia blogeja missä näkyy koko perhe. Ja kivahan niitäkin on katsella, onhan se tietenkin jotenkin henkilökohtaisempaa kun esiintyy naamansa kanssa :)
Siitä että sulla on omia kuviasikin blogissasi, tuli mieleen sellanen hassu juttu, että olin laivalla pari viikkoa sitten ja jo satamassa katsoin yhtä naista moneen kertaan pitkään, näytti meinaan just sulta. Muttei varmaan ollut :) Tämä nainenkin taisi huomata että katsoin liikaa. Oli jotenkin pöhkö tilanne, omassa mielessäni vaan lähinnä :)
Ihanat hiiritossut, kyllä sieltä Tallinnasta saa vaikka mitä !
Onpa kaunis ja eleganssi omakuva. Ja nuo hiiritossut ovat aivan ihanan ihanat.
Aika tyylikkään näköinen omakuva!
Minusta tuntuu turvallisemmalta kirjoitella ilman naamaa. Välillä kirjoittelee niin epämääräisissä tunnelmissa ettei tiedä jos niitä turinoitaan katuu jälkikäteen. Tulee päästeltyä kaikenlaisia perunoita livenäkin, eipähän pääse kukaan kivittämään nettikirjoittelun takia ;)
Hiiruset on joo söpöt :) Olen tutkinut miten ne on tehty, ja niissä on kyllä aika monta eri vaihetta, ettei ehkä itse tulisi tehtyäkään - tai edes yritettyä :)
Ja omakuvakin on hieno - ei siis näköinen :)
Niin, Ranu, toi on aika hyvä pointti kyllä... Olis se aika surkeeta jos kadulla joku tuntematon alkais "kivittämään" ja haukkumaan...
Hei kuule CherryKirche, Tuo laivarannassa tapaamasi nainen oli erittäin todennäköisesti mun sisko!
No olispa se ollut ihmeellinen sattuma jos se nainen olis sun, Estetiina, sisko ollut :) Pari tarkentavaa juttua: - lähtö Turusta ? - naisella oli pieni poika mukana, osuuko ? - kuului sanovan jollekin, että "tarvitaan 6 aikuisen seurue vahtimaan yhtä lasta..."
Lähetä kommentti