Minä muistan

Minä muistan Hänet. Tulen aina muistamaan. Koko elämäni ajan Hän on kuulunut tärkeimpien ihmisteni joukkoon. Tänään on ensimmäinen Hänen nimipäivänsä ajalta, jona Hän elää vain muistoissamme. Ja eilen ensimmäinen äitienpäivä, jolloin en ajatellut kahta äitiä, hankkinut kahta äitienpäivälahjaa. Olen ajatellut Häntä ja muistellut tarinoita Hänen elämästään, siihen kuului työntäyteinen lapsuus maatalossa, nuorena avioituminen, sota-aika heti perään, lapsia, maatalon töitä - niitä oli paljon, lehmiä, sikoja, maanviljelystä… Muistan omasta lapsuudestani miten Hänen päivänsä oli ajoitettu samojen töiden mukaan, joka päivä, päivästä toiseen. Kuten myös kaikkien muiden talossa asuneiden läheisteni. Paitsi minun :) Itse asiassa en varmaan koskaan joutunut tekemään mitään esim. ruuanlaittoon liittyvää, varmasti aikuisena keitin ensimmäiset perunani. Minua ei laitettu niihin hommiin, en kai osoittanut kiinnostusta ja ajattelivat että pääsevät itse vähemmällä sotkulla kun tekevät itse. Sen sijaan olin mukana istuttamassa niitä perunoita, ottamassa ylös, ajamassa karkuun juosseita lehmiä takaisin kotiin… Ainakin yhtenä kesänä laittoivat minut lypsämään vuohen aamuin illoin. En ollut iloinen. Että en minä kokonaan jouten ollut… ja imin minua kiinnostavia muita asioita sieltä täältä. Muistan ja tiedän Hänen osanneen tehdä myös käsitöitä, ja hyvin osasikin. Kerran olin nuorena Hänen kanssaan Työnväenopiston kurssilla kutomassa kangaspuilla. Se oli mukavaa, yhteinen harrastuksemme. Opin Häneltä paljon. Kuten myös omalta äidiltäni ja oma äitini häneltä. Ilman Häntä emme osaisi ja haluaisi tehdä monia niistä asioista, joita nyt osaamme. Minun on Häntä ikävä. Sitä ihmistä, joka Hän oli oikeasti. Ei niinkään niitä lopun aikoja. Aikoja, joina Hän ei enää tuntenut minua. Kyseli kerta toisensa perään keitä nämä lapset ovat. Aivan viimeiset ajat viime kesän lopulla olivat raskaita kaikille. Äitini sanoi, että kaksi viikkoa enää. Viikko. Ehkei yli viikonlopun. Olin katsomassa Häntä viimeisen kerran lauantaina. Sanoin Hänelle että nuku hyvin mamma, nähdään jonakin päivänä. Maanantaina Hän nukkui. Iäksi. Hyvää nimipäivää, Aino-mamma. Minä muistan Sinut.