Satulasuojus tai jonkunsortin hattu

Pyörän satulan päälliseksi tämän suunnittelin. Valmiina kyllä neito pieni laittoi sen päähänsä, joten siitä tuli tuo ajatus hatusta :) Oli itse asiassa aikas hauskakin hänen päässään hattuna. Voi siis olla, että hatuksi päätyy vielä.

Ohjetta ei ollut suojukseen itseensä, joten mutu-tuntumalla virkkasin ja lisäilin ja vähän kaventelin. Olisi pitänyt kaventaa tuossa hoikassa kohdassa lisääkin, joten ei ole täydellinen tämä malli (heh, onko joskus ?)

Leppiksiin, apilaan ja pörrinkäiseen ohje olikin olemassa, joten ne on suoraan sieltä.

Koetin tässä jutussa siis tavoitella nurmikkoa, missä leppikset ja pörriäinen hiukka lepäilevät :)

Omistatko merenrantatontin ?

Jos et, niin ei hätä ole tämän näköinen... Ei meilläkään eilen päivällä vielä sellaista merenrannalla sijaitsevaa rivitaloasuntoa ollut...

Mutta kun kello löi 23 illalla, niin jo oli :)

Maalilla saa kivoja juttuja aikaiseksi, eikä edes tarvitse mikään taiteilija olla, naivistinenkin tyylisuuntaus riittää virkistämään...

Makuja tietysti on miljoonia - mutta mielestäni tästä tuli oikein hyvä. Ainakin alkuperäiseen verrattuna.

Tässä vielä aamulla kuvattuna... Illalla alkoi jo hämärtämään niin, ettei voinut olla ihan varma mitä tuli tehtyä... :)

Huovutettu kukkaponcho

Tämän olen huovuttanut vapaalankahuovutuksella ihan vaan ympyränä, ja jättänyt pääntiehen aukon.

Virkkasin erikseen kukkia, jotka ompelin kiinni ympäriinsä.
Ja siinä se :)

Yhdestä suuresta isoäidin neliöstä tuli...?

  

Näitä isoäidin neliöistä tehtävien juttujen ohjeita on jokaisessa lehdessä tätä nykyä... Ja hyvä kun on, koska näitähän on oikein kiva ja helppo tehdä. Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessäkin oli kassin ohje, sellainen missä on kaksi tälläistä plättiä ja kahvat. Oikein nice. Sellaista aloittelin. Muttei siitä semmoista kassia tullut.

Vaan tälläinen :)

Yksi iso neliö taitetaan kolmioksi, ennen sitä ompelin (paksun) vuorin kiinni neliöön. Sitten virkkasin reunoja kiinni, yläosasta vähän auki ja helmipäällysteiset rautalangat kahvoiksi.

Pikku pussukkaa voi roikottaa vaikka ranteesta, ihan kuin olisivat rannekoruja nuo kahvat. Roikkuu vaan pussukka perässä :)

Rinkulakoru

Tuossa päivänä eräänä ostin verhorinkuloita ja virkkasin niihin erivärisiä (tietenkin !) päällysiä. Sitten kiinnitin hakasilla välit ja kiersin vielä lankaa hakasten päälle. Rinkuloita ei ollut enää montaa, enkä edes olisi viitsinyt  lisää virkatakaan siltä istumalta, ja olisikos ne rinkulat edes niskassa hyvältä tuntuneetkaan, joten virkkasin lopun ketjuilla, kiinteillä ja nirkoilla. Tuota niskalenkkiä kun jatkais vielä lisää, niin sais kunnon kauluksen, voisi olla hauska niinkin :)

Pikku kassi pikku ihmiselle

Tämä neitokaisen kassipussi valmistuikin tosiaan huomattavasti nopeammin kuin äiti-ihmisen kassi. Harjoitus tekee - jos ei nyt aina metsuria - niin hippusen nopeamman ainakin :)

Tähän laitoin vähän röyhelöä kassin suuhun, enkä surrutellut pitsejä sinne tänne, vaan vain ainoastaan tuonne tonne. Sangan virkkasin kokonaan ja ompelin päälle pitsiä.

Tässä he ovat rinnakkain, äitikassi ja lapsikassi :)

Pitsiä & Pinkkiä

Me tytöt kävimme eilen kangaskaupan alessa. Kaksi meistä puuhasteli lelunurkkauksessa ja yksi sitten hiplasi pitsejä ja kankaita ja lankoja ja nappeja... (aikas kiva paikka se kangaskauppakin...)

Poislähtiessä oli pussukassa mm. tuota ylläolevaa kangasta pikkutipun verhoiksi. Siinä on noita pieniä neitejä kiinni jo valmiiksi siellä täällä puiden katveessa. Onneksi kangas oli liian pitkä/kattomme liian alhaalla joten saattoi hyvällä omallatunnolla napsasta palan pois ja käyttää muuhun kuin verhoihin.

Joten kassia aloin hurisuttelemaan klo 21 jälkeen... Ja kolmisen tuntia siinä meni, mutta tuli siitä jonkinmoinen :) Joskus kyllä pistää ihmettelemään, että mikä sitä itseä vaivaa ja onko kukaan muu yhtä omituinen. Väsyttää ja valvottaa itseään yli puolenyön tämmöisen homman kanssa... Kaikki omat iltatoimet on tekemättä vielä klo 12 yöllä ja kämppä sekaisin langanpätkistä, ompelukoneesta, kankaista, pitseistä... puhumattakaan kaikesta tiskistä ja pyykkivuorista sekä yleisestä sotkusta. Ja minä se vaan puuhaan ja painan kaasua ompelukoneen polkimella. Ei kuulosta kyllä kovin järkevältä...

Ostin myös toista kangasta ihan tämmöisiä pikkujuttuja varten, se taisi olla verhoilukangastiskiltä, vähän paksumpaa kangasta. Siitä tein tuon pinkkihörhötyksen alle varsinaisen kassin, sekä vuorin samasta kankaasta ja sisälle pari pikkutaskua. Kerrankin koetin malttaa mieleni tehdä vaan äkkiä ja sinne suuntaan...

Koetin siis edes yrittää olla huolellinen :)

Koristenapeiksi kummallekin puolelle löysin varastostani
keraamiset napit. Ja tuota pitsiä hurluttelin sinne tänne, vaikka jotenkin tuo kassi näyttäisi kaipaavan lisääkin. Vai kaipaako ?

 

                              

                                       





Kassin helman jätin auki jotta saa vapaasti laskeutua... Yöllä viimeiseksi virkkasin ensin tekemäni kangassankojen (eivät olleet hyvät) päälle kiinteitä silmukoita.

Neiti-ihminen kohtaneljävee haluaisi vastaavan kassin... Pitää tänään ommella taas... :) Ehkä kuitenkin vähän lyhyemmän kaavan mukaan seuraava...

     

Käpälän kaunistusta

Tämä rannekoru on aikanaan tehty virkatuista kukista ja Tiimarin helmistä. Halvat materiaalit, oma design :)

Tuon sormuksen olen jo aiemmin joskus esitellyt, on eräänlaisella metallilangan pujottelukoneella (en vaan yhtään muista vehkeen oikeaa nimeä) tehty tuo sormusosa ja taas käännytty helmien kanssa Tiimarin puoleen :)

Käsityöpussi, kukkakuppi & sanoja matonkuteesta



Olemme kaverini kanssa perustamassa sellaista yhdistettyä kässä-, leivonta- ja ruokaohje, -kirjavinkki-, kahvikerhoa...

Kerhollamme on nimikin :) LadyBird Club

Ensimmäinen tipukokoontuminen on tänään. Eilen sain valmiiksi tuon käsityöpussukan :) Mieheni sanoi, että eikö sulla vasta huomenna se kässäkerho ole, eikö sitä siellä voi tehdä... No siis ei tietenkään ! Pitäähän kässäkerhoon olla kässäpussi valmiina, missä käsityöt kuljetetaan :)



Tosin ei tähän isoa käsityötä mahdu. Mutta jotain pientä...

Alareunaan laitoin barokkireunusta, johon olen nyt tutustunut sen hapsutakkini kanssa... joka siis edelleen on kesken, koska "joskus" saattaa ajaa joku muu työ keskeneräisten ohi, ja siksi onkin onnen kauppaa tulevatko kaikki työt koskaan valmiiksi... :)



Tässä iloksenne Kuppi kukkasia...
sekä alla vinkki matonkuteesta tehtäväksi pikku työksi :)



Mukavaa kevätpäivää kaikille !
Huomenna mennään kaikki häihin, eiks vaan :) ?!

Käsityöavustaja

Kerroinkin tuossa alla siitä neuletakista, ja laitoin kuvan, josta inspiroiduin tekemään omaa versiotani. Tässä sitä on tulossa, mutta keskenkin vielä on pitkät pätkät... Mutta jos on tälläinen avustaja, niin ei se haittaa :)

Keltaisen virkatun hameen ohje

Anonyymi kyseli keltaisen virkatun hameen ohjetta, hameen kuvan olen julkaissut huhtikuussa 2010. Anonyymille on vähän kehnoa suoraan vastata :) joten kerrottakoon tässä yleisesti, että ohje löytyy Novitan sivuilta ja linkistä:

 http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=91385

Pieni Koloseni

Tuossa alla kerroinkin tuosta pienestä kirjoituspesästäni... Siitä uusvanhasta :) Tässä pari otosta kolosestani... Ei siis mikään ihmeellinen ja hieno ja upea, mutta sellaisestahan en puhunutkaan. Vaan pieni ja mukavan turvallinen  :) Jos nyt niin voi sanoa rappusten alla olevasta paikasta, mutta juuri siksi sana "turvallinen" tähän sopiikin, koska kyseessä on pieni ja rajattu matalakattoinen tila...

Tuo tumma lipasto oli isoisäni huoneessa kun olin lapsi. Tupsahdin sinne vähän väliä iltaisin kysymään sanomalehteä lukevalta pappalta "Onko sulla jotain hyvää tai keksi jotain kivaa", ja sitten pappani kaivoi enimmäkseen vaatehuoneestaan mutta varmaan myös joskus tuon lipaston uumenista Jimin tai Pätkiksen tai Da Capon... Lipaston vieressä istuen hän kirjoitti vihkoihin  muistiin vitsejään tai sotaveteraanien juttuja ja puheitaan. Olin juuri kirjoittanut keväällä ylioppilaaksi kun syksyllä tuli hänen vuoronsa lähteä. Edelleen muistan hänet ja ikävöin häntä. Vaikka aikaa on kulunut kauemmin kuin hänet tunsinkaan.

Myöhemmin lipaston äärellä luin toisinaan tentteihini, olin silloin jo muuttanut pois kotoa, mutta viikonloppuisin kävin useinkin kotona. Silloin siihen lisättiin ketjut reunoihin tukemaan pöytätasoa.

Ja sitten tämä vanha huonekalu tuli meille, oman perheeni kotiin.
Ja nyt se on taas hommissa :)

Valoa tuomassa on isoäitini peruja oleva Kupittaan Saven lamppu. Nämä Kupittaat miellyttävät kovasti silmääni ja mammani keräsi niitä paljon, olen siis katsellut noita erilaisia kukkakuviota "aina". Ehkä siksi ne niin kauniilta näyttävätkin.

Tavallaan tämä nurkkaus yhdistää molemmat isovanhempani, heidät, jotka lapsuudessani äitini ohella kuuluivat tiukasti elämääni.  Joiden kanssa elin ja olin. Pappani kanssa "rakensin" rantasaunan (lue: pyörin jaloissa ja häiritsin) ja olin ensimmäinen, joka siinä saunassa sai kunnian saunoa kun se valmistui. Myöhemmin muistan miten syksyllä oli jo pimeää kun äidin ja mamman kanssa kävelimme rantaan, äiti vei myrskylyhdyn saunan ikkunan taakse, muita valoja ei ollut. Lauloimme saunalaulua ja makkarat paistuivat kiukaalla, saunan jälkeen joimme keltaista jaffaa ja ulkona vinkui tuuli ...

 

Nuo rantasaunamuistelut eivät suoraan liity tähän pesäkoloseen mitenkään, mutta ihan tuon yllä olevan tekstin mukaisesti mulla on nyt pieni paikka, missä voin unelmoida ja uneksia, miettiä ja muistella... keksiä uutta tai vaan olla :) No juu, kaikkea tuota voi tehdä vaikka sohvalla tai keittiön pöydän äärellä... Eivät muistelut, ajatukset ja ideat ole sidoksissa mihinkään paikkaan. Tässä vaan tuli mieleeni näiden tavaroiden historia ja sitä myöden tärkeät ihmiset, jotka aikanaan niiden ympärillä olivat.



Tältä hanhelta on nokasta lähtenyt palanen, mutta kuka sitä nyt virheetön olisi :)

Pienessä taulussa on sanomaa:

Onnen ainekset löytyvät
sydämen syvyydestä, lämmöstä,
hymystä ja hyvyydestä.

Lopuksi: Arvatkaa mikä/millainen tuoli mulla on työtuolina :) ? Ei ole siis mikään normaali työtuoli, niin helppo ei oikea vastaus ole...

Avainnauha

Menivät muuttamaan työpaikan ovia niin, ettei juuri mikään missään aukene ilman läpyskää... Ja jos sitä sitten täytyy avainnauhaa kaulassa kuljetella, niin kuka nyt sitä tavallista tylsää nauhaa käyttäisi... :)

Tämänhän voi ajatella olevan ihan kaulakoru, ja näitä voi (teoriassa) tehdä monta ja eri väreissä...

Tähän nauha 1:seen laitoin ruohoa ja taivasta, ruoholla kasvaa kukka ja tallustaa leppäkerttu, taivaalla lentelee perhonen...

Uusi kello

Viime viikolla oli Stockan hulluttelupäivät, ja jotain pientä heittäytyi keltaiseen haamupussukkaan. Tämä kello näytti niin hauskalta, ettei sitä voinut jättää sinne oman onnensa nojaan. Tämä kuuluu siis sarjaan "höpsöt jutut - ei tyylikkäät" :) Mutta en mä tyylikkyyttä tavoittelekaan... Muutoin olen tässä ollut kovin hiljaa, en ole edes vieraillut kenenkään blogeissa. Neiti-ihminen kohta 4 vee oli kipeänä ja sellasta, joskos nyt palautuisi kohta normaali meno... :)

Voiko ihanampaa enää olla...?!

Yks kaunis ehtoo näin illan leffassa tälläisen neuletakin ja välittömästi aloin miettimään mikä mikä millainen mistä miten... Googlasin vähän leffan perään ja löysin kuvan :) Ja olen jo tehnytkin omaa versiotani tästä neuletakista... Se on kesken vielä eikä siitä tule samanlaista, mutta tämä kuva toimii hyvänä inspiraatiokuvana. Tuon (hyvin lämpimän ja käyttökelpoisen) takin kruunaa jotain melkein metrin pituiset hapsut... Omaan takkiinikin tulee hapsut, muttei ehkä niin pitkät ettei oo laahus sentään...

Maissinjyvätekniikkaa

Sillä nimellä tämä tekniikka vissiinkin kulkeepi... Ostin viikko sitten käsityömessuilta nämä tarvikkeet, neliön mallisen kanavapohjan kaltaisen verkon ja matonkuteita sekä hauskan vempeleen, jolla tätä tehdään. Oletteko te tehneet ?

Voisi tietysti suunnitella jonkun kivan kuvion, mutta lähinnä opettelumielessä aloin tekemään tuollaisia pikku ruutuja. Aikas hauskaa tätä on tehdä, vähän on kyllä raskasta vedellä tuota matonkudetta pitkin poikin. Mutta kiva tekotapa, olenkin ennen miettinyt miten tätä pintaa oikein tehdään ja oli hauskaa kun törmäsin tähän.

Työnteon jujuna siis on tälläisen alakuvan mallinen neulakoukku. En tiedä mikä sen oikea nimi on, mutta se on kuin pitkä virkkuukoukku, jonka toisessa päässä on parsinsilmä.

Kun joskus saan tämän työn valmiiksi, teen siitä ehkä normityynynpäällisen sijaan laukun :)

Pajutarjotin

Meidän kiva pajukurssi loppui eilen... nyyh. Pitää katsoa mitä syksyllä taas aloittais, aika monet näyttävät menevän samalle kurssille aina uudestaan ja tekevät sitten vähän monimutkaisempia juttuja siinä samaan aikaan kuin oikeat alkeiskävijät ensimmäistään. Tosin maailmassa on kaikkea kivaa kurssia niin paljon olemassa, että jotain ihan muutakin saattaa löytyä hyvinkin. Ja onhan tässä jotain perustaitoa pajun punontaan jo opittukin kotona tekemistä ajatellen. Toisaalta kotoa puuttuu ne valmiiksi liotetut pajut, se varattu aika ja kunnon tekopaikka. Sekä tietysti hyvät ideat ja opettajan neuvot.

 

Noh anywayskis, tälläisen tarjottimen/korin tein eilen. Tätä oli kiva ja helppo tehdä ja takuuvarmasti osaa tehdä kotonakin ihan itse jos lisää mielii.



Ensin tehtiin kranssi ja siihen laitettiin loimet päälle ja sitten pujoteltiin lisää pajua. Ja päät ylös yhteen pajusolmuilla kiinni. Vähän päiden muotoilua ja siinä :)

 

Tähän voi laittaa vaikka kukkivan kukan, tai köynnöksen menemään reunoja pitkin ylös... kynttilän... pääsiäisenä tipuja ja munia ja talvella valoja ja jouluna tonttuja... :)

P.S. En ymmärrä miten noi asetukset loikkii miten sattuu... Tekstit ovat hullusti vaikka kuinka asettelen. Johtunee siitä, että muutan kuvakokoa, ei näemmä saisi...