GreenHouse - 20% ale :)

Moips,

Poikkeuksellisesti "mainostan" tätä harrastuksenani myymääni vaatemerkkiä sen verran, että mulla on vielä muutama lipuke jäljellä joilla saa itse nettikaupasta ostaessaan 20%:n alennuksen. Jos syksyn/talven GH-vaatteet kiinnostavat, niin käy vilkaisemassa tuon alla olevan osoitteen kautta kuvastoa...

www.green-house.com / ...valitse kieli valikosta...

... ja jos löydät mieleistäsi, pyydä multa nettikoodi vaikka sähköpostiisi. Sen syöttämällä saat tuon alennuksen :)

En markkinoisi tässä muuten, mutta ajattelin laittaa hyödyn teille kiertämään, roskiin menisivät lippuset kohta muutoin. Alelipuke on voimassa vielä kuukauden, 2.12. asti.

Violetti makupala

Innostuin eilisestä korusta sen verran, että tekaisin toisenkin :)

...Vileottia (kuten vanhempi tyttäreni pienenä sanoi)...

Ei vallan pöllö :)

Woman In White

...No ei... en ole maalannut tätä... osaisinkin tällä lailla... Ihana tyyli, sellanen puolihuolimaton, mutta kuitenkin riittävän tarkka. Samalla epämääräinen. Tämä teos oli Allurella, kuvasin sen siksi, että josko joskus jossain kuin voisi koettaa jäljitellä ja opetella maalaamaan tuolla tyylillä.

Joten tämän kauniin kuvan myötä Hyvää Viikonloppua :)

HalloweenBirdie

Tämä tipunen pesässään ja häkissään siis on meidän etupihalla vastaanottamassa tulijoita. Sille sattui tulemaan puolivahigossa tuollainen pajuhattu... Yritys oli tehdä pieni kori pajusta, mutta ei siitä koria tullut, vaan halloweenhattu :) Kyllä joka linnulla hattu olla pitää, eiks jeh....

Terveisiä Caribialta !

Oltiin siis kuvitteellisella Karibian matkalla... :)

Oikeesta matkasta ei tietoa,

varmaan koskaan ei sellasta mahdollisuutta tule,

mutta ees laivassa käytiin :)

Hieno venhohan tuo taas oli...

Niin korkea, että rekka-autokin näytti muurahaiselta vieressä...

Noihin keltaisiin pelastusveneisiin meni muuten noin 374 ihmistä aina yhteen... Yhteensä paattiin mahtuu 6000 matkustajaa, ja miehistö päälle, jos nyt nuo luvut oikein muistan...

Pääkatu oli sellanen Silja Linen katu, hippusen vaan prameempi :)

Tämä alakuvan haukku tutki paikkoja Main Streetillä...

Ulkona vois kuvitella, että olis kiva istuskella lämpimässä auringossa ja katsella vesiakrobatiaesitystä (joka tuli nauhalta nyt)... Tosin vaati Suomen lokakuisessa illassa aika paljon mielikuvitusta kuvitella se lämpö... ja se esityskin puuttui...






Isossa alakuvan ravintolassa, josta tuossa kuvassa on vain pieni osa, olimme syömässä pitkän kaavan päivällisen. Todellista palvelua sisältävän. Jatkuvalla syötöllä joku kysyi onko kaikki hyvin ja halutaanko jotain muuta eikä mikään lasi saanut olla puolta tyhjempi. Ihan liiallista palveluhenkisyyttä suomalaiseen makuun...









Etsin taas ideoita...

Tässä yhdessä liikkeessä (suljettu) oli hienoja vateja koristeena,

niissä oli rautakehikko sisällä ja jotain tuollaista mitälievartta kiedottu

KAAOKSELLA ympäriinsä.. :)

Yhdessä kohtaa seinässä oli tälläinen muovista tehty taideteos, ei sitten huonompi idea lainkaan. Kuulin kerrottavan, että leivinpaperin välissä voi silittää muovia kovaksi käppyräksi. Sitten vaan leikkaa ja kiinnittää/ompelee/liimaa niistä mitä haluaa. How about that ?

Ja sitten, jestas sentään, ihania pukuja roikkui yhdessä aulassa. Näissäkin rautalanka alushameena ja tuollaisesta jostain kimallenauhasta tehty mekko päällä !

Siis: IHANIA !

Jos tälläinen alla oleva jalankulkuvalo olis joka kadun kulmassa täälläkin, niin ihme olis jos joku malttais kävellä päin punaisia. Kun ei ehkä malttais kävellä ollenkaan, kun vaan katselis :)

Kuulemma jossain päin on/on ollut samankaltainen iso laiva, josta voi ostaa itselleen oman hytin ja laiva vaihtaa paikkaa aina lämpimään.... Sellainen sitten eläkkeellä...?!

Saamaton äiti

Olen ollut aika saamaton tällä blokkauksen saralla... Olishan sitä jotakin pientä kuvattavaa, mutta nyt on ollut kaikkea muuta koohotusta jonkun verran ja on jäänyt vähemmälle tämä puuha :)

Villatakki on kohta valmis, vähän hihoista vielä kesken ja sitten yhteen ja kaulus ja semmosta...

Pihalla on pajuja iso kasa, ja suunnitelma mitä niistä tehdä, on myös valmis. Mutta aloitukseen tarvitaan pientä nikkarointia ja se olis ukkosen hommaa.... Koetan kauniisti hoputtaa aina välillä... :)

Vanhempi muruseni haluaisi kanssa tehdä pajutöitä, teoriassa haluaisi, mutta kun kärsivällisyyden puute rajoittaa... Tämän hän kuitenkin "teki" :)

Pajuvati

Tälläisestä sotkusta lähti kaaosvadin tekeminen.

Ensin kranssi pohjaksi, sitten tukikaaret paikoilleen

ja sen jälkeen sitä mukavaa kaaosta :)

Tämän näköinen siitä tuli.

Ei hassumpi, vaikka itse sanonkin.

Olen ihan tyytyväinen.

Tuon helmirantun laitoin kotona lisäksi,

mun mielestä taas kaipasi jotain maustetta :)

Semmosta isompaa kamitsua, omenaa ja sellasta, tässä voi säilyttää...

ei mitään helmiä tai muuta kovin pientä, vähän on harva...

Kaksi söpöä

Tähän huiviin sopisi tuulessa liehuva tukka, aurinkoinen kesäpäivä, farkut ja farkkuliivi, bootsit jalassa, pitkä aita reunustamassa isoa Southforkin kaltaista hevostilaa, ratsastavat cowboyt...

Mut ei oo juur mittää noist,

farkut ja bootsit löytyy...

...sekä tämä hauska rannekoru... jolla sitten taas ei ole edellä

kuvatun tunnelman kanssa mitään tekemistä... :)

Korussa vierivät jonona muutamat lausahdukset,

nauhaa kääritään ranteen ympäri ja siinä ovat...

"Hope and believe in life"

"Give your respect to the world"

"Make your dreams come true"

~ Ei hassumpia ohjeita nuokaan ~

Kaaostekniikan riemuvoitto

Pajua voidaan punoa myös kaaostekniikalla, kun pohja on luotu, aletaan täytepajua pistelemään sieltä täältä, vähän mistä parhaalta tuntuu, alta päältä ristiin rastiin... Sopii mulle erittäin hyvin kun ei tarvitse noudattaa tarkkoja sääntöjä. Mutta ei sovi kontrollifriikeille, tuottanee suuria tuskia tehdä sotkua :)

Hassua sinänsä, että tuollainen lause "ettei tarvitse noudattaa tarkkoja sääntöjä" sopii mulle niin hyvin kun ajattelee, että kuitenkin aikoinani erehdyin oikikseen... :) Siellä niitä sääntöjä sitten viljeltiin roppakaupalla kirjat piukassa... Jospa se sitten on osasyynä siihen, että vähän väljemmässä on parempi. Tästä ei toki pidä vetää väärää johtopäätöstä, kovin lainkuuliainen ja tunnollinen olen kyllä edelleen, ja reiluuden puolestapuhuja. Mutta ei kaikki aina niin kauheaa ole. Jos vaikka hippusen ajaa ylinopeutta mitään vahinkoa aiheuttamatta. Tai ei noudata aina kaikkia neule- ja virkkausohjeita ihan täysin :) Tai työkaverit huom. jos menis kuitenkin kattoon mitä sen "pääsy kielletty"-kyltin takana oikein on ?!

Jou... tässä yllä siis pajukurssin satoa.

Ja alla samaa tekniikkaa toteuttava sydän, kaulakoru.

Ja tässäkin alla on sydän :) Mutta tuo pallurasotku on täyttä kaaosta. Mut musta aika kiva :)

Aika monikäyttöistä tuo kaaos siis...
Tosin kotioloissa kun pienin neiti-ihminen työstää kaaosta oikein olan takaa,
minne meneekin ja missä kulkeekin, en ole löytänyt vielä sitä positiivista puolta..... :)

Tossut tassuihin

Eiks oo ihanaiset töpsökkäät... Musta tuo tekstin erilaisuus mutta kuitenkin samanlaisuus on niin söpöstä, kelpaa laittaa tassut tossuihin...

Ostotossut ovat siis... osaispa tehdä itse tuollaisia...

mutta osaa vaan ihailla... :)

Joka on tietty hyvä jo sekin taito...

Shamaanitar

Tämä kuuluu siihen sarjaan, että ei tule toista vastaan.... :) Tarkoitti se sitten hyvää tai vähemmän hyvää....

Pajukurssilla siis tehtiin amppelia. Just. Toiset teki tosi hienoja amppeleita, sellaisia simppeleitä ja kauniin tyylikkäitä. Ja sellanenhan on hieno. Mäkin tykkään. Mutten vaan pysty sellasta oikein itse tekemään. Mun mielen mukaan siitä puuttuu jotain, on liian selkeä, liian helppo, liian "tyyni".... Joten lopulta, muutaman epäonnistuneen idean jälkeen, siitä mun amppelista sitten tuli tietäjäeukko... :)

Kiedoin loimet yhteen erillisillä pajuilla pääksi ja loppuloimet vähän sotkuiseksi tukaksi. Käsityölaatikoitten seasta löytyi tuollainen kesken jäänyt takinselkämys, joka nyt tälle naikkoselle meni ponchoksi...

Mutta eihän sekään vielä riittänyt. Ponchoon laitoin hapsut ja roikkumaan uudistettuja sananlaskuja, kuten:

"Ihmisiä on kolmenlaisia.

Niitä, jotka osaavat laskea.

Ja niitä, jotka eivät osaa."

Yksi shamaanin tehtävistähän on antaa elämänohjeita. Sitä tää nyt sit tekee.... :)

Kesän lehdet jaloissani kaupungin tummassa illassa

Kävelin eilen illalla Aurajoen rantaa... Itse joki ei ollut kuvauksellisin mahdollinen lehtipeittoineen ja tummine vesineen, joten jätin sen rauhaan ja katselin mitä vierellä oli... Huomasin, että seisoin menneen kesän merkeissä, silloin uusissa ja tuoreissa vihreissä lehdissä. Joessa lehdet näyttivät roskalta, varpaitteni alla jotenkin kauniiltakin...

Vanhat kauniit talot ovat ihania ! Niissä on sellainen vanhanajan taika. Jos kuvittelee ja laittaa silmät kiinni voi kuulla hevosten kavioiden kopseen ja kärryjen kolinan, naisten vannehameiden kohinan ja sepän pajasta kantautuvan kilkkeen. Siihen tunnelmaan sopivat nämä talot. Onneksi niitä ei kaikkia ole hävitetty, ainakaan vielä...

Kumman talon ja parvekkeen te ottaisitte, kumpi on kauniimpi ja kutsuvampi ?

Yläkuvan arvokkaan kaunotattaren, jossa valo palaa ulkona kutsuvasti ja lämpimästi ?

Vaiko alakuvan vaalean ihanuuden, jossa sisällä palaa valo merkkinä siitä,

että sisällä on lämmin ?

Kumpi valo siis merkitsee enemmän ? Kumpi on kotoisampi, suloisempi,

ja kumpaan tekisi mieli mennä itse sisälle ?

Pajutyökirja

Nyt kun nää pajut kuuluu top vitoseen mun omassa ranking-listassa just nyt, niin tämmöisen kirjan tässä justiinsa hankin :) Tuossa on sellaisia ymmärrettäviä ja helpohkoja töitä, ja myös kaikkea muuta ohjetta luonnon antimista kuin vain pajuhommeleita.

Kuten tämä alakuvan tammenterhokranssi. Ihana, helppo... terhoja, rautalankaa, kuumaliimaa ja joku kranssipohja. Tässä se pohja on just jostain pajun kaltaisesta, mutta voihan se olla mikä vaan. Ja terhoista on tehty myös helmet :) Sellaset oliskin aikas makeet !

Tässä alhaalla myös toinen hyvin ajankohtainen hassutus, vaahteranlehtiä kruunuksi päähän ja töihin ! Saiskohan siitä jo vähän lepolomaa...?!

Itse järjestetyn tekemisen paljous

Olis tosiaan niin monta hommaa mitä "pitäis" tehdä... Ja oikeasti niitä ei mitään PIDÄ tehdä, vaan oikeastaan pitäisi puhua haluamisesta. Aika vaan ei vuorokaudessa riitä...

Olis niin kiva tehdä esim. tätä pientä ristipistotyötä... Olen tätä tehnyt muutamina iltoina piston sinne ja toisen tänne. Ja kuten huomaatte, en tee (ei pysty...!) etenemään johdonmukaisesti ylänurkasta alanurkkaan, vaan sieltä täältä just silloin kivalta tuntuvalla värillä...

Ja sitten tarviis kirjoittaa taas tätä "kirjaa"kin... :) Kyllä se tarina sieltä jatkuis kun vaan sais
itsensä asettumaan ja kirjoittamaan keskeytyksittä... Siinä se onkin se hankaluus, se, ettei tulis keskeytetyksi vähän väliä...

Niin ja sitten, voi kuulkaa, ihanaa, mulla on ulkona likoamassa pajunoksia ! Opettajalta sain mukaan kotiin, kun mun amppelista ei tulekaan amppeli, vaan nainen :) Juu-uh... Sillä on siis sellanen "vanne"hame (amppeliksi kun aikoi) jo ja vahingossa sille tuli takamus. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt mun pitäis tehdä kotona sille naiselle tissit ja pää ja tukka. Ja suunnittelin jo, että jotain laahustakin koetan siihen vannehameeseen väsätä jos vaan mun pajut riittää. Tänään ajattelin mennä tekemään sitä tonne ulos, mutta sitten toi kello näyttää rientävän kauheeta kyytiä ja siellä on jo aika kylmäkin. Ja savannin asukas kun ei oikein kylmässä kauaa tykkäis viipyillä... Mutta sormet syyhyää kyllä... Huomenna sit ?!

Tänään postipoika toi uuden käsityölehden... :) Oli mm. tämä Jambo-langasta tehtävä jakku, toi vasemmanpuoleinen. Ja kauppaan (oikeetakin asiaa oli...) ja Jambot kyytiin... Ja tuossa alkusoittoa jo hieman, takahelma kuosissa....

Vanhempi tyttäreni haluaisi tuon oikeanpuoleisen takin... Jonoon siis mars !

Tietysti sitten vois vaan ottaa ihan silleenkin tämän loppuehtoon, että avais tuon pullon ja kaatais tipan lasiin ja lukis tuota kirjaa... On muuten hyvä kirja ! Mullahan on noita kolme, siis tuon sarjan kaikki kirjat. Ostin ne siitä erittäin järkevästä syystä, että niissä oli/on erittäin kauniit kuoret (tuosta poissa, jottei nuhrustu kun koetan sitä lukea)... Ihania vanhoja just vannehameita niissä kuorissa. Eikö se jo riitäkin kirjojen ostoon syyksi ?! Noh, onneks on vahingossa hyvä luettavakin... :)

Kello käypi kohta jo 23:a, että ehkä jotkut suunnittelevat nukkumaan menemistä... Teoriassa tietty mullekin mahdollista. Teoriassa.

Mikä mää oon....?!

Tälläisen kaunokaisen ostin viime viikolla... eiks oo ihana saapas.... ?! Mutta on tällä ihan käyttötarkoituskin, arvaatteko mikä... :) ?

Tässä alakuvassa vertailun vuoksi oikea saapas... on vähän samaa tyyliä, mutta tämä uusi kaunotar ei ole siis mikään lasten tai muutoin vain sirojalkaisten saapas, vaan jotain muuta. Lähinnä tietty koriste-esine, mutta todellakin: oikea käyttötarkoitus löytyy kyllä...

Villanuttunen valmis on :)

Jos muuten tämä bloggailu menee näin hankalaksi, että menee päiviä ennenkuin saa jonkun jutun onnistumaan, niin sanonpa vaan, että.... niin mitä sanon... hmmm... hankalaa on !!! Mietin jo, että mitä ihmettä pitää alkaa tekemään sitten ? Nyt keksin ehkä hetkellisen avun, jos toimii sitten sekään. Vaihdoin jostain asetuksesta "vanha ediittorin" päälle. Sen alla kyllä sanottiin, että se poistuu pian käytöstä. Joten meneekö lopulta ihan vaan tarinoinniksi tämä puuhailu... Täytyy alkaa kirjaa kirjoittamaan toden teolla.....

Noh, nyt kuitenkin tässä on vihdoin tämä villatakki valmis. Kuvat ovat vähän hassussa järjestyksessä nyt tämän ohjelman kanssa, mutta ainakin on kuvia :)

Tässä ylhäällä nuttu selkäpuolelta...

Ja tässä sitten taas edestä päin kuvattuna.

Tein superpitkän vyön, jonka saa siis vaikka kolme kertaa ympäri, kuten yllä.

Periaate tähän malliin on kopsattu Kalastajan vaimon blogista. Kuten myös miehustan kuviot. Muut kuviot alempana, ja värin vaihdot, ovat omaa maustetta.

Probleemos... :(

Minä - joka en siis kuulu nörttiporukkaan, enkä kauheasti näistä tietävistä koneista ymmärrä, olen nyt törmännyt pahoihin pulmiin tässä touhussa... Ensin koetin ottaa normaalisti kuvia, joita olisin tänne laittanut, noh, ne eivät tallentuneet oikein päin vaikka kuinka käänsin, otin uusia kuvia ja ongelman piti poistua. Mutta sitten tämä vekotin alkoi väittää että joku evästetoiminto oli otettu pois käytöstä... Sen kanssa taistelin vaikka kuinka ja nyt se olevinaan on toiminnassa - luulen. Ei se siinä ollut kuitenkaan se ongelmavyyhti, seuraavaksi sanoi toistuvasti tämä viisas kone, että "palvelin hylkäsi" kun  koetin ladata kuvia. Ja sitä ihmettelemään ja googlaamaan seuraavaksi. Törmäsin jossain sellaiseen tietoon, että jos tulee 1000 kuvaa vastaan (en tiedä onko jo tullut, epäilen vahvasti onko jo voinut) tai joku tietty megatavu, niin kuvaboxi on täynnä. Onko tosiaan näin ? Ja mitä sitten pitäisi tehdä...? Oletteko törmänneet samoihin ongelmiin ? Vai johtuneeko tämä kaikki ihan jostain muusta syystä...?

Joka tapauksessa, hyvää viikonlopun jatkoa kaikille ! IKT (ilman kuvia toistaiseksi)...

Kynttilänvalossa pehmoisessa




Joskus tuumaan, että kun pääsis rauhassa istumaan sohvalle - hiljaisuutta kuunnellen, kynttilän valoon - jotain hyvää syötävää ja juotavaa.... Mutta sitten kun semmonen hetki ehkä tuliskin joskus, niin mitä teen.... näprään vimmaisena jotain käsityötä, vähän telkkaria vilkuillen samalla, kiireesti pahempaan nälkään jotain haukaten...

Mutta noin niinkuin teoreettisesti ajatellen... Olishan tuo kaunista ja rauhoittavaa vaan ollakin pehmeässä kynttilänvalossa... :)

 

Syksyisiä värejä - Pieniä omenia - Lämpöisiä ajatuksia

Kävelyretkellä tuli "törmättyä" hienoon puuhun... joku koristeomenapuu...? Tälläisiä pieniä söpösiä omenia oli puu täynnänsä ja pihistin viisi, ei kovin kauhea rikos ehkä... Noh, se oli joku yleisellä tiellä oleva puu, kenenkään pihalle en mennyt :)

Noita pieniä kun olis paljon isossa kulhossa, olis aika hauskan näköistä. Tai vaikka pieniä ja isoja sekaisin...

Mä löysin ainoastaan kätköistä sopivan asetin, jossa oli yks lehti jo valmiina. Seuraavana aamuna perheen nuorin huomasi asetelman, sanoi "äitin pienet omenat" ja otti mukaansa. En tiedä missä ovat nyt.... :)

(Tuhannen ja)… yhden yön tarina

Työkaverini kertoi eilen, että eräästä hänen lähellään istuvasta miehestä oli juuri tullut pienen tytön isä. Kiva juttu ! Tuore isä oli kommentoinut, että melkoisen tiivistä on meno, jossa kohtaa työkaverini – kolmen lapsen äiti – oli pyrkinyt pitämään suunsa supussa ja olemaan tokaisematta, että ”Älä sure, ei se siitä mihinkään muutu, pahemmaksi vaan menee”…. Johon me muut naiset kahvipöydässä vaan nyökkäilimme… ”Aivan, aivan, ongelmat vaan vähän muuttuu”.


Ja niinhän ne tekee, eipä kolmevee enää sellainen vastasyntynyt vauva ole, joka herää öisin syömään tai kenen vaippa on märkä ja koko peti saman tien, mutta edelleen tuo heräilee… Ei sellaista yötä kovin montaa tässä viime aikoinakaan tule mieleen, etteikö jotain vinkunaa olisi ollut ja itse olisi vuoteesta pitänyt nousta. Tyttö on keksinyt yöllisen vessassa käymisen tässä hiljattain. Joka tietysti on mainiota jos vaihtoehtona olisi antaa mennä vaan… Mutta viime yö oli kyllä melko yliveto.


Itse menin tapani mukaan nukkumaan vasta joskus. Olisiko kello ollut vaikka puoli yksi. Hetken torkahdus ja kolmen maissa alkaa valo kajastamaan kolmeveen huoneesta, ovi avautuu ja tassutus suuntautuu vanhempien sänkyä kohden, neito kampeaa koipensa petiin ja alkaa työnnellä isäänsä sivuun niin kuin käen poika muuta poikuetta. Ajattelin siinä – ”hyvässä” vireessä klo 3 – että ei tästä nyt sitten tule yhtään mitään, kukaan ei nuku enää koskaan enää hetkeäkään, jos nyt antaa periksi ja lopulta olisimme varmaan viettäneet isänsä kanssa loppuyömme sohvalla, ja otin ja kannoin neiti-ihmisen takaisin petiinsä. Huutoa siitä tuli. Mutta hetken päästä hiljeni. Pääsin peiton alle ja sain laitettua silmäni kiinni. Huuto alkoi uudelleen. Peitto oli huonosti. Peitto kunnolla. Petiin. Huuto. Rätti hukassa. Rätti käteen. Petiin. Silmät kiinni. Huokaisu. Koirakin vaihtoi paikkaa. Huuto. Lelu uupui… äitiiii…isiiii….äitirakas…isikulta… Ja tällä kertaa isi meni toimittamaan leluasiaa. Hetken hiljaisuus. Isä tuli vessan kautta takaisin päin. Ei vetänyt vessaa jottei aiheuttaisi enempää ääntä. Minä menin perässä samaan paikkaan. En vetänyt minäkään. Ajattelin, että jos tätä kauan jatkuu, niin käy kuin entiselle papalle, joka oltuaan vanhainkodissa viikon mietti, että kyllä se puucee vaan parempi oli kun sitä sentään välillä tyhjennettiinkin.


En sitten muista miten yömme oikein eteni. Varmaa oli, etten minä nukkunut enää aikoihin, jos ollenkaan. Kolmevee tuli vielä ainakin kerran sänkyymme, vein takaisin. Pieni huuto. Petiin. Peitto korville. Taas huuto. Kutittaa. Äiti raavi! Menin ja vaihdoin hikisen paidan neidiltä ja raaputin selkää muodon vuoksi hetken. Ehkä sen jälkeen teoriassa joku talossa nukkui. Minä ainakaan en. Hetken päästä soi herätyskello, isä oli lähdössä aikaisin aamulla ajamaan Lahteen. Joten isä sitten heräsi ja meni alakertaan. Pesi hampaitaan tai mitä lie puuhasi. Oli jättänyt kellon torkun päälle ja en tiedä mitä lenkkiä oli ulkona vetämässä kun ujellus vaan yltyi ja yltyi eikä tämä painanut sitä pois. Nousin ylös mennääkseni alakertaan hippusen vihaisena. Mutta kellon soitto loppui. Ja alkoi taas 8 minuutin jälkeen. Ihan turhaa enää edes riemastua, mennyt mikä mennyt. Tämä yö. Kun ehkä jossain kohtaa talo hiljeni, torkuin jonkinlaista koiranunta, koko ajan valppaana heräämään jos tarve siihen taas tulisi ja jokaista rapsahdusta kuunnellen. Ja kello 6.45 neito heräsi oikeasti, tepsutti viereen ja oli niin kuin ei olisi mitään showta pitänytkään koskaan. Oli söpö ja suloinen, pieni ja palleroinen. Äitiä väsytti hurjasti, oli tokkurainen olo. Mitäs noita tunteja sitten olisi yössä ollut, korkeintaan varmaan neljä. Ja mitäs sitä pitäis olla, joku ruhtinaallinen kahdeksan vai. No heh vaan. Ja onnea sille uudellekin isälle ja perheelleen. Seuraava koko yön yöuni on joskus 20 vuoden kuluttua. Mutta tätä tosiasiaa ei neuvolan täti kerro :) Kertoo kyllä sen, että lapset ovat suloisia – kuitenkin :)